Selvitys vapaalla kentällä toimivien taidemusiikkiryhmien arvoverkoista, osa 1

Anna-Maaria Oramon selvitys vapaalla kentällä toimivien taidemusiikkiryhmien arvoverkostoista nostaa esiin pienten toimijoiden merkitystä taidemusiikin arvonluonnissa. Selvitys julkaistaan kahdessa osassa. Ensimmäisessä osassa keskitytään rahoitukseen ja tukiin, kun taas toisessa selvitetään ryhmien kansainvälistymistä, verkostoitumista ja digitaalisuuden merkitystä.

Tässä selvityksessä tarkastellaan taidemusiikin vapaata kenttää, jolla ymmärretään yleisesti valtionosuusjärjestelmän ulkopuolella toimivia ryhmiä. Vapaan kentän toimintaa lähestytään arvoverkkotutkimuksen näkökulmista.

Selvitystä varten on haastateltu seitsemää pääkaupunkiseudulla toimivaa taidemusiikin vapaan kentän ryhmää, jotka edustavat eri genrejä tai toimintakulttuureja. Haastateltavat ryhmät olivat nykymusiikkiyhtye defunensemble, Helsingin Barokkiorkesteri (Hebo), Helsingin kamarikuoro, Kulttuurikomppania Eloa, Ooppera Skaala, Suomalainen barokkiorkesteri (Fibo) ja Suomalainen kamariorkesteri. Haastateltavilta on kysytty keskeisistä yhteistyökumppaneista, rahoituksesta, verkostoitumisesta, kansainvälistymisestä, digitalisoitumisesta, strategiasta ja kehityskohteista.

Selvitys on jaettu kahteen osaan. Tässä artikkelissa käsitellään vapaan kentän toiminnan ja arvonmuodostuksen lähtökohtia, ja seuraavassa pureudutaan tarkemmin kansainvälistymiseen, verkostoitumiseen ja digitalisoitumiseen.

Taidemusiikin toimintaympäristö arvoverkkona

Arvoverkkoanalyysin perusta on Michael Porterin (1985) arvoketjuteoriassa, jonka avulla tutkitaan yksittäisen tuotteen arvonmuodostusta tuotantoketjuun. Arvoverkkoteoria (esim. Alvarez 2017), tarkastelee musiikkialaa toimijoiden verkostona. Arvoverkkoanalyysi pureutuu toimijan sisäiseen toimintakulttuuriin, monikerroksisiin verkostorakenteisiin, rahoituksen erityispiirteisiin ja digitalisuuden tuomiin muutoksiin. Arvoverkkotutkimuksella hahmotetaan eri toimintakulttuurien vahvuuksia, yhteisiä piirteitä ja heikkouksia.

David Throsbyn (2008) arvoverkkomallissa eri kulttuuritoimijat vaikuttavat toisiinsa ja yhteiskuntaan. Toimijan ydintaide vaikuttaa muihin taiteisiin, niin että esimerkiksi kappaleen sanat voivat antaa idean videopelin tekijälle. Laajemmin kulttuuriala vaikuttaa yhteiskunnan eri sektoreilla luoden monenlaisia esteettisiä ja hyvinvointiarvoja tuottavan arvoverkoston. Vastavuoroisesti myös yhteiskunnallinen ilmapiiri, eri toimintaympäristöt ja maailmantilanne vaikuttavat musiikkitoimijoihin.

Kuva 1 Arvoverkosto Throsbyn arvoverkkomallia mukaillen.

Digitalisoituminen on johtanut isoon murrokseen musiikkialan ekosysteemissä. Vielä 2000-luvun alkupuolella välikäsien arveltiin muuttuvan tarpeettomiksi internetin myötä. Ennuste ei kuitenkaan ole toteutunut. Verkkoon siirtyminen on päinvastoin tuonut ekosysteemiin mukaan yhä suuremman joukon toimijoita. Yksittäisen toimijan onkin kiinnitettävä huomiota digitaaliseen läsnäoloonsa.

Viimeistään koronapandemia avasi pelin digitaalisille musiikkiesityksille. Maailmanlaajuiset striimaukset ottivat muutaman kuukauden aikana suuria harppauksia ja musiikintekjiät tekivät henkilökohtaisia digiloikkia, kun sosiaalinen media alkoi pullistelemaan erilaisista etäyhteyksin toteutetuista esityksistä. Teknologia onkin muuttanut taidemusiikin ison kuvan täysin.

Toimijalle tärkein verkkonäkyvyyden väline on oma sivu. Sen ansiosta toimija löytyy hakukoneilla, tiedottaminen voi tapahtua keskitetysti ja brändi pysyy kontrolloituna. Taidemusiikille olennaisimmat sosiaalisen median markkinointikanavat ovat tällä hetkellä Facebook ja Instagram. Pidempien videotuotteiden jakeluun soveltuu parhaiten Youtube, jolle ei toistaiseksi ole kilpailevaa alustaa. Onkin ajankohtainen kysymys, millaisia alustoja taidemusiikin digitaaliselle esittämiselle tullaan jatkossa rakentamaan.

Taidemusiikin vapaalla kentällä kasvetaan omavaraisempaan suuntaan

Arvonmuodostuksen erityispiirteet perustuvat erityisosaamisen kehittämiseen taidemusiikin vapaalla kentällä. Arvonluonti konkretisoituu kotimaisessa paikallis- ja kiertuetoiminnassa, vientituloissa ja hyvinvointiarvojen luomisessa yhteiskunnan eri sektoreilla.

Kenttä on järjestäytymätön, lähtökohtaisesti valtavirrasta poikkeava ja keskenään hyvin erilaisten toimijoiden toimintaympäristö. Tekemistä tyypillisesti ohjaa keskittyminen marginaalisempaan genreen tai toiminta-ajatukseen, joissa osaaminen viedään huippuunsa.

Vapaata kenttää voidaan luonnehtia toisaalta rahoitusrakenteen kautta. Yleisimmin se käsitetään valtionosuusjärjestelmän ulkopuolella toimiviksi vakiintuneiksi ryhmiksi. Tässä selvityksessä vapaaseen kenttään kuulumisen kriteereitä on arvioitu kokonaisuutena. Osa tuloista voi tulla valtionosuuksien kautta, mutta jokin muu tekijä, kuten tuen pieni prosentuaalinen osuus, palkkausrakenne tai toiminnan freelancer-luonne liittävät ryhmän vapaaseen kenttään. Rajanveto voi siis olla liukuva, ja vuorovaikutusta tapahtuu erityyppisten toimijoiden kesken. Oheinen ympyräkuvio havainnollistaa verkottunutta toimintaympäristöä.

Kuva 2. Vuorovaikutus vapaalla kentällä (Oinaala & Ruokolainen 2017, s. 127)

Vapaiden yhteisöjen rahoitus on tyypillisesti yhdistelmä vuosittain myönnettävää julkista toimintatukea, säätiörahoitusta, yksityistä tukea, esiintymispalkkioita, lipputuloja ja oheismyyntiä. Suurimmalla osalla haastatelluista tuet kattavat toiminnan kuluista yli puolet.

Helsingin Barokkiorkesteri eli Hebo on ollut haastatelluista vuonna 2019 omavaraisin, sillä lipputuloista, tilaajapalkkioista ja muista tuotoista saadut tulot ylsivät jopa 60 prosenttiin. Kohtuullisen suuret omat tulot saavuttivat myös Suomalainen Barokkiorkesteri eli Fibo (40 %) ja Helsingin kamarikuoro (38 %). defunensemblellä omien tulojen osuus oli noin 25 prosenttia, Suomalaisella kamariorkesterilla 22 prosenttia, ja Ooppera Skaalalla arviolta 10–15 prosenttia. Luvut ovat osittain suuntaa antavia.

Keskimääräinen omien tulojen osuus on haastateltujen joukossa 33,5 prosenttia. Yritysrahoituksen hankkiminen on tässä laskettu osaksi tukia, koska toimijat eivät aina erittele yksityistä tukea julkisesta. Tukina käsitellään valtiontuki, säätiötuki ja yksityinen tuki, ja omiksi tuloiksi määritellään lipputulot, tilauspalkkiot ja muut tulot. Toisenlaisesta näkökulmasta tulkittuna myös yksityisen varainhankinnan osuus voitaisiin katsoa omiksi tuloiksi, jolloin Suomalaisen kamariorkesterin jakaumassa omien tulojen prosentuaalinen osuus kasvaisi.

Kuva 3 Haastateltujen vapaiden ryhmien tulorakenne. Omien tulojen ja tukien jakauma vuonna 2019

Omavaraisuus on vapaalla kentällä keskimäärin korkeampaa kuin valtionosuutta saavilla orkestereilla (vos). Oheisessa kuviossa on havainnollistettu Suomen sinfoniaorkestereiden kymmenen suurinta julkisen tuen saajaa. Keskimääräinen omien tulojen osuus jää vos-toimijoilla noin 16 prosenttiin.

Kuva 4 Suurimpien vos-toimijoiden tulorakenne. Omien tulojen ja tukien jakauma vuonna 2019. Lähde: Suomen sinfoniaorkesterit ry

Omien tulojen ja tukien suhde vaihtelee merkittävästikin erilaisten toimijoiden välillä, eikä tulonmuodostuskyky yksistään riitä arvioimaan toimintatapoja. Vaikka toimija tuottaisi merkittävää aineetonta arvoa ja olisi hyvin verkostoitunut, omarahoitusosuus voi jäädä pieneksi. Vapaalla kentällä tämä selittyy usein voimakkaalla marginaalisuudella.

Hyvä tulonmuodostuskyky on silti merkittävä saavutus taidemusiikin haastavassa ekosysteemissä. Se on viesti toiminnasta, joka nauttii kansainvälistä luottamusta ja jolla on merkitystä Suomen musiikkialan taloudellisen arvon kasvattamisessa. Se myös osoittaa, että omavaraisempaan suuntaan pyrkiminen on täysin mahdollista.

Uskottavuus ja kyky pitkäjänteiseen, arvoa luovaan toimintaan näkyvät toisaalta kasvaneina toimintatukina. Sekä Hebo että Fibo ovat yli nelinkertaistaneet kokonaisbudjettinsa vuodesta 2010. Kumpikin on onnistunut suomalaisen vanhan musiikin osaamisen kehittäjinä ja viejinä. Myös nykymusiikkiin erikoistunut, ammattilaulajista koostuva Helsingin kamarikuoro on kasvattanut julkisen tukensa osuutta 163 prosenttia vuodesta 2015 lähtien.

Vapaalla kentällä hyödynnetään myös joukkorahoitus- ja yritysyhteistyön rahoitusmalleja. Niiden kasvattamista pidetään taidemusiikin viennin visiossa positiivisena kehityksenä. Kulttuurikomppania Eloa raportoi käyttäneensä digituotteidensa jakelussa joukkorahoitusta. Suomalaisen kamariorkesterin rahoitusrakenteessa on mukana merkittävää yritysyhteistyötä, jota orkesteri ylläpitää ja kasvattaa järjestämällä vuosittaisen kutsuvieraskonsertin. Tällä tavalla sekä sitoutetaan olemassa olevia rahoittajatahoja että houkutellaan uutta sponsoritoimintaa. Helsingin barokkiorkesterilla on myös yrityksille ja yksityishenkilöille suunnattua kannatusjäsentoimintaa.

Aineeton arvo ja taloudellinen arvokynnys

Arvonmuodostusta mitataan taloudellisin kriteerein, mutta aineettomat arvot ovat yhtä lailla taidemusiikin pääomaa. Arvonluonti on vapaan kentän toimijoiden keskuudessa itsestäänselvyys. Motivaatio lähtee liikkeelle intohimosta ja missiosta toimia taide edellä. Kentän diversiteetti ja omistautuneisuus onkin kulttuurielämämme rikkaus, joka ansaitsee tulla tuetuksi ja kannustetuksi.

Toiminta vapaalla kentällä istuu hyvin työ- ja elinkeinoministeriön Luovan talouden tiekartan (2020) visioon, jossa aineeton arvonluonti nostetaan esiin. Aineettoman arvon koko potentiaalia ei tiekartan mukaan vielä ole hyödynnetty. Eri kohderyhmille tarjotut, elämykselliset ja merkityspitoiset tapahtumat nousevat esiin alueellista houkuttelevuutta ja matkailubrändiä nostavina tekijöinä. Luovan sisällön tulee lisäksi olla monistettavaa ja kansainvälistä. Nämä tekijät ovat vahvoja vapaiden ryhmien taiteen tekemisessä.

Ilmaston kantokyvyn ollessa uhattuna kasvaa myös aineettoman arvoluonnin markkina-arvo. Taidemusiikin toimijoilla on hyvät mahdollisuudet tarttua kasvavaan kysyntään terävöittämällä toimintaansa, jalkautumalla yleisökeskeisesti ja luomalla palveluhenkisiä konsepteja, digitaalisuuden uusimpia mahdollisuuksia hyödyntäen.

Aineeton arvo ei kuulu vain tekijälle vaan heijastuu yhteiskuntaan verkostoitumisen tuomana pääomana, maakuvan rakentamisena, taiteellisina, kulttuuri- ja tunnettuus- ja hyvinvointiarvoina. Aineetonta arvoa tuotetaan vapaalla kentällä muun muassa laadukkailla tapahtumilla, tilaamalla ja levittämällä uutta musiikkia, koulutusprojekteilla, osallistamalla yhteiskunnan eri sektoreita, toimimalla valtakunnallisesti, digitaalisilla konsepteilla, crossoverin ja monitaiteisuuden kautta, historiallisten teosten moderneina ensiesityksinä ja luomalla kansainvälisiä verkostoja. Myös taiteellinen työskentely ja ammattitaidon kehittäminen lisäävät esittävän säveltaiteen arvoa.

Kansainvälisesti arvostetussa suomalaisessa musiikkikoulutuksessa on paljon vientipotentiaalia. Moni vapaan kentän toimija harjoittaa aktiivista mentorointia. Esimerkiksi Suomalainen kamariorkesteri on perustamassaan orkesteriakatemiassa vienyt eteenpäin uniikkia sointi-ihannettaan. Nykyisin orkesteri tekee yhteistyötä kansainvälisen LEAD!-akatemian kanssa, jossa nuoria kapellimestareita ja orkesterimuusikoita valmennetaan kohtaamaan työelämän haasteita.

Tiekartan toimintamallissa on myös tavoitteita, joiden eteenpäin vieminen on vaikeaa lyhytjänteisen rahoituksen ja pienten henkilöresurssien puitteissa. Rahoitusrakenteessa on vähän jatkuvuutta ja paljon muuttujia. Usein viennin pullonkaulaksi muodostuukin se, ettei toimijalla ole riittävästi resursseja panostaa kansainväliseen markkinointiin.

Kotimainen toiminta sujuu useimmiten oman toimiston voimin, mutta kansainvälistymiseen, kiertuetoimintaan ja tehokkuuden lisääntymiseen tarvittaisiin lisää työtunteja, osaamista ja taloudellista tukea. Joillakin kansainväliset keikat ovat agentuurien hoidossa, mutta monet toimivat itsenäisesti. Eräs aktiivisen agenttitoiminnan piirre on, että se kohdistuu enimmäkseen, joitain poikkeuksia lukuun ottamatta, kapellimestarien ja tähtisolistien vientiin. Taloudellinen volyymi ratkaisee, koska näiden muusikkoryhmien palkkiot muodostavat merkittävän osan koko musiikkiteollisuuden liikevaihdosta (Muikku 2012).

Vapaalla kentällä olisi tarjolla paljon laadukasta osaamista, jota voitaisiin markkinoida tehokkaammin. Volyymia ja laajempaa näkyvyyttä ei saavuteta tehokkaasti monenlaisista syistä. Menestymiseen vaikuttavat esimerkiksi persoonatekijät, niche, vähemmän trendaava genre, kilpailtu ala tai pieni kohdemarkkina. Kutsuttakoon näitä erimuotoisia, taloudellisen arvoverkon sisälle mahtuvia kriteereitä yhteisnimityksellä arvokynnys. Millaisia taiteellisia ja toiminnallisia kompromisseja toimijan pitäisi olla valmis tekemään ylittääkseen arvokynnyksen?

Yhteenveto

Taidemusiikin arvoverkkoanalyysi auttaa hahmottamaan vapaan kentän verkostoja ja toimintaympäristöjä. Digitalisoituminen on muuttanut kokonaiskuvaa merkittävästi. Yhteisistä kehityskohteista näkyvimpinä nousivat vakaan toimintatuen puuttumisen asettamat haasteet, digitaalisen osaamisen kartuttaminen ja kansainvälisen markkinointiosaamisen tarve.

Taidemusiikin vapaalla kentällä toimitaan pääsääntöisesti valtionosuustukien ulkopuolella. Keskenään erilaisilla toimijoilla on lähtökohtaisesti vahva toiminta-ajatus, erityinen genre ja osaaminen. Rahoitus tyypillisesti on yhdistelmä julkista ja yksityistä tukea sekä omia tulovirtoja. Omien tulojen osuus on haastatelluilla toimijoilla keskimäärin 33,5 prosenttia, ja parhaimmillaan on päästy jopa 60 prosentin omavaraisuuteen. Omavaraisuus on korkeammalla tasolla kuin suurimmilla vos-orkestereilla, jotka yltävät keskimäärin 16 prosentin omavaraisuuteen. Kentällä on koettu kokonaisrahoituksen moninkertaistumista.

Vapaalla kentällä osallistutaan aineettoman arvon luomiseen, maakuvan rakentamiseen ja kulttuurihistorian dokumentoimiseen moni tavoin. Arvonluonti on vapaan kentän toimijoiden keskuudessa kunnia-asia. Rikas aineettomien arvojen kartuttaminen voi muuttua aineelliseksi ja ylittää arvokynnyksen, mutta pienillä resursseilla se on haastavaa. Vapaan kentän arvoverkkotutkimuksen toisessa osassa pureudutaan eri toimijoiden kansainvälistymiseen, verkostoihin ja digitalisoitumiseen.

.