Suomalainen musiikkiala on koronavuosien jälkeen aiempaa huonommassa tilanteessa, mutta silti uskoa tulevaisuuteen riittää, kertoo Musiikkialan barometri 2022. Elävän musiikin lisäksi kasvua odotetaan esimerkiksi synkronoinnista, ja kasvuun vaikuttaa erityisesti kuluttajakäyttäytyminen. Ratkaistavien asioiden kärjessä on itsensä työllistävien sosiaali- ja eläketurva.

Music Finland toteutti jäsenjärjestöjensä kanssa keväällä 2022 kaikkiaan kolmannen musiikkialabarometrin, jossa selvitettiin suomalaisen musiikkialan näkemyksiä alan tämänhetkisestä tilanteesta ja tulevaisuudesta. Kysymykset ja kohderyhmä noudattelivat pitkälti jo aiempien barometrien kaavaa, mutta tällä kertaa tuloksissa näkyy hyvin selvästi musiikkialaa kaksi vuotta kurittanut koronapandemia ja sen vaikutukset. Se leimasi tilannekuvaa nyt, mutta vaikutti myös siihen, miten tulevaisuutta ennakoidaan.

Kysely suunnattiin sekä yhteisöille että yksittäisille ammattilaisille eri genreissä ja erilaisissa toimenkuvissa. Vastauksia tuli ennätyksellisen paljon, ja määräaikaan mennessä kyselyn oli täyttänyt kokonaan yhteensä 720 vastaajaa. Näistä 89 prosenttia (638 vastaajaa) edusti musiikkialan ammattilaisia, pääasiassa muusikoita tai säveltäjiä, mutta myös muita esimerkiksi alan organisaatioissa työskenteleviä. Noin 11 prosenttia vastaajista (82 vastaajaa) edusti yhteisöjä, pääasiassa yrityksiä ja yhdistyksiä.

Barometrikyselyn avulla haluttiin kuulla eri toimijoiden näkemyksistä, tuntemuksista ja tulevaisuudenkuvasta sekä saada kuva alan tilanteesta kokonaisuutena.

Vastaajilta kysyttiin taustatietoina esimerkiksi heidän edustamansa genret, ja näiden perustella vastauksissa näkyikin selkeää hajontaa. Erityisesti klassisen ja nykymusiikin toimijoiden tilanne näyttää erilaiselta kuin kaupallisempien genrejen kohdalla. Uutena taustakysymyksenä oli myös vastaajan rooli musiikkialalla, ja tämän perusteella vastaajat edustivat vahvasti vapaata kenttää. Suurin osa musiikkialan ammattilaisena vastanneista kertoi toimivansa freelancerina (57 prosenttia) ja monilla (37 prosenttia) oli useita työnantajia.

Barometrikyselyn avulla haluttiin kuulla eri toimijoiden näkemyksistä, tuntemuksista ja tulevaisuudenkuvasta sekä saada kuva alan tilanteesta kokonaisuutena. Teemoina olivat esimerkiksi alan talousnäkymät, rakennemuutokset, odotukset ja mediaympäristö. Kysymyksiä oli tarkennettu jonkin verran suhteessa aiempiin barometreihin, mutta ne ovat silti hyvin vertailtavissa kolme vuotta aiempaan kyselyyn. Vastauksissa näkyikin nyt selvästi alan tilanteen muutos. Erot selittyvät pitkälti koronapandemian vaikutuksilla, mutta taustalla ovat varmasti myös alan muut toimintaympäristön muutokset, esimerkiksi digitalisoituminen.

Barometrin on toteuttanut Music Finland yhteistyössä Gramexin, IndieCon, Musiikkituottajat IFPI Finlandin, Suomen Musiikintekijöiden, Suomen Musiikkikustantajien, Suomen Muusikkojen Liiton, Suomen Säveltäjien ja Teoston kanssa. Tutkimuksen on tehnyt Music Finlandin tutkimuspäällikkö Merja Hottinen.

.

Korona-aika muutti alan taloudellista tilannetta voimakkaasti

Molemmissa aiemmissa barometritutkimuksissa 2016 ja 2019 suomalainen musiikkiala on näyttänyt olevan jatkuvalla matkalla kohti parempaa. Koronapandemia kuitenkin muutti tilannetta selvästi. Kun vielä vuonna 2019 vain noin viidennes vastaajista näki tilanteensa heikentyneen kolmen vuoden takaiseen verrattuna, nyt osuus oli jo 60 prosenttia. Vastaavasti 2019 yli kolme neljästä vastaajasta näki tilanteensa pysyneen samana tai kohentuneen suhteessa edellisiin vuosiin, kun taas pandemian jälkeen näin oli vain joka kolmannella vastaajalla.

Sanallisten kommenttien perusteella hyvin monilla tilanteen heikentymiseen on johtanut koronapandemian aiheuttama keikkojen ja konserttien peruminen. Haasteet eivät kuitenkaan näytä rajoittuneen pelkästään esittäviin muusikoihin tai elävään musiikkiin, vaan pandemian vaikutukset ulottuvat laajemmalle sektorista riippumatta.

Aste-eroja eri toimijaryhmien välillä on kuitenkin nähtävissä. Aiempaa huonommin meni erityisesti freelancereilla, yksinyrittäjillä sekä useille työnantajille työskentelevillä: näistä yli 70 prosenttia kertoi taloudellisen tilanteensa olevan nyt huonompi kuin kolme vuotta aiemmin. Yhteisöjen osalta tilanne oli huonontunut eniten taiteilijoita tai elävää musiikkia edustavilla organisaatioilla.

Muita tasaisempana tai positiivisempana tilanteensa kokivat yhdellä työnantajalla työskentelevät ammattilaiset, erityisesti musiikkialan organisaatioissa työskentelevät sekä toimittajat ja tutkijat. Äänitesektorilla toimivista yrityksistä joka toinen kertoi tilanteensa olevan nyt aiempaa parempi.

Lähes joka toinen musiikkialan ammattilainen kertoi työnsä tekemisen vaarantuneen korona-aikana olennaisesti ja tulot olivat laskeneet yli 70 prosentilla kaikista ammattilaisvastaajista.

Jo edellisessä barometrikyselyssä huomattiin, että musiikkiala näyttää selvästi stabiilimmalta klassisen musiikin ja nykymusiikin parissa toimiville kuin muiden genrejen edustajille. Tämä näkyi myös tällä kertaa esimerkiksi siinä, että genren ammattilaiset kokivat taloudellisen tilanteensa pysyneen samana suhteessa kolme vuotta aikaisempaan jopa kaksi kertaa tyypillisemmin kuin esimerkiksi pop- ja rock-genrejen ammattilaiset.

Koronapandemian vaikutuksista kysyttiin barometrissa myös erikseen, ja luvut vahvistivat sitä kuvaa, mikä myös muissa korona-ajan kyselyissä on ilmennyt. Lähes joka toinen musiikkialan ammattilainen kertoi työnsä tekemisen vaarantuneen korona-aikana olennaisesti ja tulot olivat laskeneet yli 70 prosentilla kaikista ammattilaisvastaajista – ja vieläkin enemmän freelancereilla, yksinyrittäjillä ja useammalla työnantajalla työskentelevistä. Vaikka klassisen musiikin ammattilaisilla oli mennyt hiukan paremmin, myös heistä kahdella kolmanneksella tulot olivat laskeneet korona-aikana. Erilaiset alalle jaetut tuet olivat hyödyttäneet riittävästi vain joka viidettä vastaajaa, ja lähes puolet vastaajista kertoi, ettei ole saanut tukea riittävästi tai lainkaan.

Pandemiatilanteesta selvisivät pienemmin haitoin esimerkiksi musiikkikustantajat, toimittajat ja tutkijat. Monet ammattiryhmät, kuten organisaatioissa työskentelevät ja ylipäätään vain yhdellä työnantajalla työskentelevät, olivat pystyneet jatkamaan työtään, vaikkakin merkittävin muutoksin. Kaikkiaan 28 prosenttia barometriin vastanneista musiikkialan ammattilaisista kertoi, että pandemia ei ole vaikuttanut heidän tuloihinsa eivätkä he ole tarvinneet taloudellisia tukia.

Alalla uskotaan edelleen tulevaisuuteen

Vaikka koronapandemia on jatkunut jo useita vuosia, valtaosa musiikkialan ammattilaisista ja yhteisöistä uskoo sen kuitenkin olevan tilapäinen ja oman tilanteensa tulevan kohenemaan kriisin päätyttyä. Pandemia ei siis ole lannistanut musiikkialan toimijoiden uskoa tulevaan – kenties jopa päinvastoin. Monet alan toimijat ovat kokeneet käyneensä pohjalla, josta ei ole tie kuin ylöspäin. Pääosin vastaajat ennakoivat, että koronapandemiasta toivutaan vuoden 2024 aikana.

Edellisissä barometreissä keskivertovastaaja ennakoi tilanteensa jatkuvan samaan malliin, mutta nyt suurin osa vastaajista luotti tilanteen kohenemisen: jopa 62 prosenttia vastaajista arveli taloudellisen tilanteensa tulevan olemaan kolmen vuoden päästä jokseenkin tai merkittävästi parempi. Tilanteen huonontumiseen uskoivat vain harvat, mutta on huomioitava, että epävarmoja oli nyt huomattavasti aiempia vuosia enemmän. Sanallisten kommenttien perusteella monet esimerkiksi valmistautuvat vaihtamaan alaa.

Vähän alle neljännes vastaajista uskoi tilanteensa pysyvän tasaisena myös jatkossa. Näin ajattelivat ennen kaikkea yhdellä työnantajalla työskentelevät sekä klassisen ja nykymusiikin edustajat. Muutoin eri vastaajaryhmien välillä oli vain vähän eroja. Yhteisöistä hiukan optimistisempia olivat äänite- ja livealan edustajat, kun taas eri ammattiryhmistä muita hiukan parempaa tulevaisuutta ennakoivat musiikkikustantajat ja -tuottajat sekä managerit. Kiinnostavaa on, että yksikään barometriin vastanneista yhteisöistä ei ennakoinut heillä menevän taloudellisesti merkittävästi huonommin kolmen vuoden kuluttua.

Millä sektoreilla kasvua tulee jatkossa tapahtumaan? Suomalainen musiikkiala näyttää luottavan kasvuun ennen kaikkea koronapandemian runtelemalla elävän musiikin kentällä, ja kaksi kolmesta vastaajasta valitsi sen kolmen potentiaalisimmin kasvavan sektorin joukkoon. Kuten edellisessäkin barometrissa sen jälkeen jäivät synkronointi, digitaaliset palvelut sekä yhteistyö muiden alojen kanssa. Kolmen vuoden takaista arviota enemmän uskottiin kuitenkin äänitemyynnin ja tekijänoikeuskorvauksien kasvuun.

Arviot ovat linjassa sen kanssa, että noin 60 prosenttia vastaajista uskoi myös keikkailu- ja konsertointimahdollisuuksien ja elävästä musiikista saatavien tulojen kasvavan Suomessa seuraavien kolmen vuoden aikana. Tosin epäilijöitäkin on: peräti 24 prosenttia vastaajista ennusti näiden tulojen pikemminkin vähenevän jatkossa.

Luottamus parempaan tulevaisuuteen näkyy myös siinä, miten alan yleisen työllisyystilanteen nähdään kehittyvän. Kun tämän suhteen on aiemmissa barometreissä oltu pessimistisempiä, nyt 57 prosenttia vastaajista arvioi työllisyystilanteen paranevan. Optimistisimpia olivat yhteisöt sekä pop- ja rock-genrejä edustavat vastaajat, pessimistisempiä taas yksittäisenä ammattilaisena vastanneet sekä – edellisen barometrin tavoin – klassisen musiikin toimijat.

Usko musiikin kulutuksen kasvuun on lisääntynyt kolmen ja kuuden vuoden takaisista barometreista ja väitteen epäilijöitä oli nyt varsin vähän. Sen sijaan kotimaisen musiikin osuuden ennakoitiin pysyvän samana kuin aiemmin.

Musiikkiviennin tulevaisuuteen suhtaudutaan optimistisesti. Noin joka toinen vastaajista arvioi musiikkiviennin kasvavan tulevina vuosina ja sillä oli myös epäilijöitä vähemmän kuin muilla väitteillä. Parhaat kansainvälisen kasvun mahdollisuudet nähdään synkronoinnissa (55 % vastaajista) ja toiseksi eniten elävässä musiikissa (49 %). Teosvienti ja digitaaliset palvelut jäävät näiden taakse. Yhteisövastaajat nostivat esiin henkilövastaajia enemmän teosviennin ja ääniteviennin, kun taas alan ammattilaiset mainitsivat yhteisöjä enemmän digitaalisten palveluiden kansainvälistymisen.

Musiikkiviennin haasteena puolestaan nähtiin erityisesti taloudelliset resurssit, ja se nousi esiin 51 prosentissa vastauksista. Keskeisiä haasteita olivat myös tuotteistamis- ja markkinointiosaamisen taso, oikeiden kontaktien löytäminen, epävarma panos-tuotos-suhde sekä kansainvälinen kilpailu. Huomioitavaa on, että näissä vastauksissa oli paljon eroja ammattilais- ja yhteisövastaajien välillä. Esimerkiksi kontaktiverkosto ja koronapandemian vaikutukset mainittiin huomattavasti useammin ammattilaisten kuin yhteisöjen keskuudessa. Yhteisöjen vastauksissa puolestaan nousi enemmän esiin kansainvälinen kilpailu.

Tulevaisuuteen vaikuttavat toimintaympäristön muutokset sekä oma asenne

Vaikka suhtautuminen tulevaisuuteen on optimistista, kasvua ei nähdä itsestään selvänä, ja tulevina vuosina alaan tulevat vahvasti vaikuttamaan paitsi erilaiset toimintaympäristön rakennemuutokset myös muut toimijakohtaisemmat tekijät.

Musiikkialabarometrin vastaajilta kysyttiin nyt esimerkiksi sitä, miten merkittävinä he näkivät koronapandemian ennakoidut pidemmän aikavälin vaikutukset. Koko alan mielestä tärkeimmiksi näistä nousivat alan investointikyvyn ja riskinottokyvyn heikkeneminen. Barometriin vastanneet musiikkialan ammattilaiset pitivät merkityksellisenä tulevaisuuden kannalta myös koronatilanteen aikaansaamaa henkistä lamaannusta. Yhteisöt puolestaan nostivat esiin koronatilanteen aiheuttaman kuluttajakäyttäytymisen muutoksen.

Tärkeimmäksi tekijäksi oman menestymisen kannalta nousi oma asenne.

Entä mitkä tekijät ovat merkittävimpiä juuri oman menestyksen kannalta? Tätä on kysytty myös aiemmissa musiikkialabarometreissa, ja vastaajien kanta oli edelleen sama kuin aiemmin: ehdottomasti tärkeimmäksi nousi oma asenne (keskiarvo 4,29). Toiseksi tärkeimmäksi nousivat nyt osaavat ammattilaiset (keskiarvo 3,99) ja kolmanneksi hyvin lähelle tätä koronapandemiasta aiheutuvat rakennemuutokset (keskiarvo 3,97).

Alan muutostekijöitä haarukoitiin myös kysymällä, millaisten asioiden nähdään vauhdittavan ja toisaalta jarruttavan kasvua. Edellisessä barometrissä vuonna 2019 kuluttajakäyttäytyminen oli sekä keskeisin kasvun mahdollistaja että jarruttaja, mutta nyt suurimpana jarruna nähtiinkin tulonjako digitaalisilta alustoilta.

Muiksi keskeisiksi kasvutekijöiksi nousivat rahoitusmahdollisuudet, muutosrohkeus sekä yleinen taloudellinen tilanne. Nämä tekijät olivat olennaisia sekä henkilö- että yhteisövastaajille. Yhteisöillä kuitenkin väliin kiilasi myös digitalisaatio ja jakelukanavien muuttuminen, jota yksittäiset ammattilaiset eivät nähneet yhtä olennaisena. Ammattilaisvastaajilla puolestaan lähelle kärkeä nousivat lainsäädäntöön liittyvät tekijät.

Musiikkialan jarruina nähtiin paitsi mainitut tulonjako digitaalisilta alustoilta ja kuluttajakäyttäytyminen, myös rahoitusmahdollisuuksien puute sekä lainsäädäntöön liittyvät tekijät. Lähelle kärkeä nousi myös arvokuilu eli luovien sisältöjen arvon siirtyminen alustapalveluille. Erot vastaajaryhmien välillä olivat pieniä, mutta mielenkiintoista on, että edellisen barometrin kärkisijoilla ollut muutospelko jäi nyt selvästi vähemmille maininnoille.

Millaisia asioita alalla pitäisi nyt siis edistää? Keskeisimmäksi kehityskohteeksi vastaajien keskuudessa nousi itsensä työllistävien sosiaali- ja eläketurva. Se on ollut kärjessä jo aiemmissakin barometreissä, mutta sen painoarvo näyttää vain vahvistuneen: nyt sen valitsi jo 58 prosenttia vastaajista. Sanallisissa kommenteissa se nähdään tällä hetkellä epäoikeudenmukaisena ja liian sattumanvaraisena, ja tilalle kaivattiin yhdenmukaisempaa järjestelmää – tai jopa taiteilijapalkkaa ja perustuloa, jotka mainittiin useissa vastauksissa.

Edistettävien asioiden listalla toisella sijalla oli tällä kertaa musiikin elpymistuki koronan jälkeiselle ajalle. Tämä sai kannatusta erityisesti yhteisövastaajilta.

Muissa kohdissa näkyvät eri toimijaryhmien erot. Yritykset ja muut yhteisöt toivoivat kehitettäväksi musiikkialan yhteistyötä muiden alojen kanssa sekä liiketoimintaosaamista, kun taas yksittäisten ammattilaisten vastauksissa korkeammille osuuksille nousivat musiikkialan kansainvälinen yhteistyö sekä musiikkialaan liittyvät verotusratkaisut. Klassisen musiikin ammattilaiset halusivat enemmän yhteistyötä vapaan kentän ja valtionosuutta saavien toimijoiden välillä, kun taas pop- ja rock-genreissä toimivat yhteisöt korostivat tekijänoikeuslainsäädännön uudistamista. Vaihtoehtojen ulkopuolelta nostettiin useammissa vastauksissa esiin valtion kulttuurirahoitus ja sen uudistaminen, koulutusmahdollisuudet sekä median valta-asetelmat.

Keskeisimmäksi kehityskohteeksi nousi itsensä työllistävien sosiaali- ja eläketurva. Taiteilijapalkka ja perustulo mainittiin useissa vastauksissa.

Lainsäädännön kehittämisen osalta kärkeen nousivat tekijänoikeuslain uudistaminen oikeudenhaltijamyönteisemmäksi sekä sosiaaliturvalainsäädännön kehittäminen. Seuraavaksi eniten mainittiin julkisia tilaisuuksia koskevat lait, asetukset ja määräykset. Tekijänoikeuksien osalta toivottiin puuttumista arvokuiluun. Ammattilaiset näkivät korvaustason, verokohtelun ja tekijänoikeuksien täytäntöönpanon kehittämisen merkittävämpänä kuin yhteisöt, kun taas yhteisöt toivoivat ammattilaisia enemmän kehitettävän tekijänoikeusmarkkinoiden toimivuutta ja helpotettavan lupamenettelyjä.

Kansainvälistymisen tuista eniten toiveita kohdistui elävän musiikin tukiin sekä suomalaisten toimijoiden kansainväliseen liikkuvuuteen. Yhteisöt mainitsivat erityisesti markkinoinnin ja tuotteistamisen sekä vientiammattilaisten kouluttamisen tukemisen, kun taas ammattilaisten listalle nousi teosvienti. Samat vaihtoehdot olivat keskeisiä myös kolmen vuoden takaisessa barometrissa.

Tulevaisuuden suoratoisto: tekijätiedot esiin

Barometrissa kysyttiin vastaajien kantoja väitteisiin äänitemarkkinasta, elävästä musiikista ja muista teemoista. Näiden kautta piirtyy kuva siitä, millaiselta suomalainen musiikkiala kenties haluaisi alan tulevaisuudessa näyttävän.

Selkeimmin yhtä mieltä ala on siitä, että suoratoistopalveluissa tulisi antaa tietoa kaikista esittäjistä ja tekijöistä – tuottajia unohtamatta, jotkut kommentoivat. Kaikista vastaajista täysin tai melko samaa mieltä väitteen kanssa oli 96 prosenttia. Harvat eri mieltä olevat kommentoivat, että kaikki tieto on jo saatavissa, ja digitaaliset palvelut tulisi pitää käyttäjälle selkeinä ja helppoina.

On mielenkiintoista, että sanallisten kommenttien perusteella vain harvat vastaajista yhdistivät kysymyksen metadataan ja sen mahdollisiin puutteisiin, ja tietojen lähtökohtainen laadukkuus otettiin pikemminkin itsestäänselvyytenä. Vastaajat näkivät kysymyksen erityisesti arvostuskysymyksenä, sillä kaiken tiedon oletettiin olevan järjestelmissä joka tapauksessa, vaikkei kuluttajalle näkyvissä.

”Musiikilla on tekijänsä, jotka eivät ole itse esittäjiä. Nämä työläiset ansaitsevat tulla esitellyiksi. Emme voi väheksyä kenenkään työtä.”

”Metatiedot musiikintekijöistä tulisi olla itsestäänselvyys.”

”Tietenkin pitäisi näkyä kaikki tekemiseen osallistuneet, pitäähän ne joka tapauksessa kirjata teoksia ladattaessa digipalveluihin.”

Suoratoistopalveluiden mainosrahoitteisuus ja niissä teoksen keston mukaan korvaaminen jakoivat mielipiteitä.

”Krediitit ei nyt ole niin tärkeitä kuin se, että alalle tuloutuisi se mikä sille kuuluu.”

Suoratoistopalveluiden mainosrahoitteisuus ja niissä teoksen keston mukaan korvaaminen jakoivat mielipiteitä selkeästi enemmän. Edellisen barometrin jälkeen vaaka tuntuu kallistuneen enemmän freemium-mallista luopumisen puolelle, erityisesti pop- ja rock-genreissä toimivien mielessä. Klassisen musiikin vastaajat olivat siitä epävarmempia, mutta sen sijaan kannattivat muita selkeämmin teosten soivan keston mukaan korvaamista.

”Freemium-malli laskee musiikin arvoa niin taiteellisesti kuin rahallisestikin.”

”Musiikin on kuitenkin todettu auttavan esim. masennuksesta kärsiviä, joten on hyvä olla mahdollisuus kuunnella musiikkia ilmaiseksi.”

”Suoratoistopalveluissa korvaukset musiikintekijöille pitäisi olla ehdottomasti oikeudenmukaisemmat.”

”Musiikin muutenkin siirtyessä yhä enemmän suoratoistopalveluihin, soivan keston perusteella tuleva tekijänoikeuskorvaus olisi kaikkein reiluin ja musiikintekijöitä kunnioittava systeemi. - - Jos musiikintekijä jo heti alkuun ennen julkaisua joutuu miettimään pitkän sävellyksen pilkkomista eri kappaleiksi ihan vaan suoratoistotulojen perusteella, mennään väärään suuntaan.”

Albumikokonaisuuden arvostamisen kohdalla eroja näkyi esimerkiksi sukupolvien ja genrejen välillä. Sanallisten kommenttien perusteella albumikokonaisuudet nähdään edelleen taiteellisesti ja musiikillisesti merkittävinä, mutta singlejulkaisujen kaupallinen potentiaali erityisesti nuoremmissa kuluttajasegmenteissä huomioitiin myös laajasti. Erityisesti jazzin ja maailmanmusiikin vastaajat pitivät albumikokonaisuuksia jatkossakin tärkeinä.

”Albumi on merkittävä formaatti, muttei enää taloudellisesti kannattava.”

”Musiikki ei ole vain tuottojen maksimointia vaan albumikokonaisuus voi olla artistille ja tekijälle erittäin tärkeä osa omaa ilmaisua ja taiteellista identiteettiä.”

”Tällä hetkellä kuluttaja kuuntelee soittolistoja todennäköisemmin kuin albumikokonaisuuksia.”

”Jos albumin julkaiseminen lisää julkaistujen kappaleiden määrää, niin sitten se on hyvä, mutta jos saman määrän pystyy julkaisemaan singleinä, niin mielestäni tämä on parempi.”

”Marginaaligenreissä albumi on vieläkin kulutustottumus.”

Tulevaisuuden tapahtumakentän tulisi vaalia monimuotoisuutta

Elävän musiikin osalta barometrin kysymykset koskivat esimerkiksi suurten ja pienten tapahtumien dynamiikkaa, monipuolisuuden ja saavutettavuuden tukemista, työllistävyyttä sekä yleisöä.

Vastaajat olivat vahvasti samaa mieltä siitä, että elävän musiikin monipuolisuutta ja saavutettavuutta on edistettävä tukemalla voittoa tavoittelematonta konsertti- ja klubitoimintaa eri puolilla Suomea. Tätä kannatti jopa 88 prosenttia vastaajista – vieläkin enemmän kuin edellisessä barometrissa, jolloin se sai 83 prosentin kannatuksen. Monissa sanallisissa kommenteissa kuitenkin huomautettiin, ettei ”voittoa tavoittelematon” saa tarkoittaa sitä, etteivät muusikot tai järjestäjät saa työstään korvausta.

Toive pienempien tapahtumien säilymisestä näkyi myös siinä, että vastaajat eivät uskoneet, että musiikkifestivaalien ja suurkonserttien suosio tulisi kasvamaan paikallisen konsertti- ja klubitoiminnan kustannuksella. Väite sisälsi vastakkainasettelun, joka kirvoitti sanallisia kommentteja. Monet toivoivat paikallisen toiminnan elinvoimaisuutta, vaikka uskoivat myös suurtapahtumien kiinnostavan yleisöä. Hyvin monissa sanallisissa vastauksissa kysymys liitettiin myös koronapandemian jälkeiseen tilanteeseen, jonka koettiin kärjistäneen polarisaatiota mutta myös haitanneen nimenomaan suurtapahtumia.

Alan keskittyminen elävän musiikin suurtoimijoille tuli vahvasti esille edellisen barometrin vastauksissa, ja nytkin yli 60 prosenttia vastaajista arveli, että suurten toimijoiden hallinta elävän musiikin tapahtumista tulee kasvamaan. Vähiten tähän uskoivat klassisen ja nykymusiikin toimijat ja eniten pop- ja rock-kentän toimijat.

Elävän musiikin työllistävää vaikutusta pidettiin myös tässä barometrikyselyssä merkittävänä genrestä riippumatta. Yleisön osalta erityisesti pop- ja rock-genrejen toimijat uskoivat nuorten osuuden konsertti- ja klubiyleisöstä vähenevän.

Vastaajien mukaan elävän musiikin monipuolisuutta ja saavutettavuutta on edistettävä tukemalla voittoa tavoittelematonta konsertti- ja klubitoimintaa eri puolilla Suomea.

”Festivaalit ja isot tapahtumat eivät mielestäni ole mikään paikallisen tapahtuman vastakohta, molempia tarvitaan. Polarisaatio tulee jatkumaan eli ala keskittyy yhä enemmän isoille ja toisaalta pienet vaihtoehtoiset toimijat jatkanevat toimintaansa reunoilla ilman merkittävää taloudellista tulosta. Välimaasto tulee katoamaan.”

”Suomessa koko musiikkialan etu ei ole näin voimakas keskittyminen. On surkeaa, että isoilla rock- ja yleisfestivaaleilla on niin kapea otos esiintyviä artisteja. Samat nimet joka festareilla.”

”Myös musiikki siirtyy tulevaisuudessa enemmän sisään peleihin ja virtuaalimaailmoihin. Isot elämykselliset live-tapahtumat tulevat kasvamaan.”

”Suuret järjestäjät nousevat merkityksessään kapealla mutta taloudellisesti merkittävällä sektorilla. Todellinen kasvu on pienimuotoisen toiminnan kehittämisessä.”

”Elävä musiikki vain lisääntyy, kunhan päästään koronasta.”

Enemmän genre-eroja ja sanallisia kommentteja kirvoitti kysymys konserttien suoratoistosta. Kaikkiaan 47 prosenttia vastaajista uskoi suoratoistettujen konserttien vakiintuvan, kun taas 43 prosenttia oli eri mieltä väitteen kanssa. Suoratoiston tulevaisuuteen luottivat erityisesti klassisen ja nykymusiikin vastaajat (57 prosenttia) kun taas peräti puolet pop- ja rock-genrejen vastaajista epäili sen merkitystä tulevaisuudessa. Sanallisissa vastauksissa pohdittiin esimerkiksi suoratoistokonserttien helppoutta kuluttajalle, teknistä laatua, elävän konsertin erityisyyttä sekä suoratoistokonserteista saatavia tuloja.

”Konsertti kotisohvalla vr-lasit päässä ja taustamelun suodattavat erittäin hyvät kuulokkeet korvilla kiinnostaa kovasti!”

”Suoratoistetut konsertit omassa olkkarissa eivät tule kiinnostamaan ketään pandemian jälkeen, eikä niistä kertyvät tulot kata menoja.”

”Streamattujen konserttien laatua pitäisi yhtenäistää ja mahdollistaa niiden laadukas tuotanto myös pienemmille toimijoille koulutuksen ja halvempien laitteistojen kautta, jotta stream-konsertista jäisi suurempi jälki musiikkikulutuksen kokonaisuuteen.”

”Striimikonsertit eivät korvaa livekonsertteja, mutta saavutettavuutta ne lisäävät.”

Yhdenvertaisuus ja kestävä kehitys valtaosalle tärkeitä

Uutena kysymyksenä musiikkialabarometrissa kysyttiin nyt, mitä mieltä ala on yhdenvertaisuuden ja kestävän kehityksen vaatimista toimista. Molempien teemojen osalta toivottiin aiempaa suurempaa aktiivisuutta. Kaikkiaan 82 prosenttia vastaajista oli sitä mieltä, että yhdenvertaisuuden puolesta pitää toimia aiempaa aktiivisemmin, ja kolme neljännestä näki tarpeen aktiivisille toimille kestävän kehityksen puolesta. Erot toimijaryhmittäin olivat pieniä, vaikkakin väitteet saivat hiukan keskimääräistä enemmän tukea alan yhteisöiltä sekä jazzin ja maailmanmusiikin ammattilaisilta.

Sanallisissa vastauksissa puolustettiin teemojen merkittävyyttä ja toivottiin alalta aktiivisempia tekoja, mutta myös huomautettiin alalla olevan nyt suurempiakin ongelmia.

”Näiden väittämien pitäisi olla etusijan prioriteetteja jokaisella alalla. Näkisin että musiikin ja yleisemmin kulttuurin alalla on paremmat edellytykset panostaa ja saavuttaa nämä tärkeät tähtäimet.”

Suurin osa vastaajista oli sitä mieltä, että musiikkialalla pitää toimia aiempaa aktiivisemmin yhdenvertaisuuden puolesta.

”Musiikkiala voisi toimia molemmissa teemoissa edelläkävijänä. Erityisesti elävän musiikin toiminta voisi toimia testialustana kaikenlaisille sosiaalisen ja ekologisen kestävyyden kehittämishankkeille. Nykyisellään erilaisten hankkeiden vaikuttavuus näyttäisi kuitenkin jäävän aika vähäiseksi. Ala kaipaisi tarkempaa koordinointia, yhteistyötä ja vaikuttavuudeltaan merkittävämpiä hankkeita / toimenpiteitä molempien teemojen edistämiseen.”

”Uskon että yhdenvertaisuuden edistämisessä ja häirinnän vähentämisessä auttaisi vallan keskittymien purkaminen ja yleinen läpinäkyvyys.”

”Kestävää kehitystä ja ekologisuutta ei mielestäni myöskään oteta huomioon alalla kokonaisuutena lähellekään riittävässä määrin, vaikka moni muusikko pyrkiikin henkilökohtaisilla valinnoillaan ekologisuuteen.”

“Ei tarvitse toimia kehityksen kärkenä ja innovaattorina, mutta ottaa hyväksi havaitut keinot käytäntöön.”

”Teen itse työtä niin ekologisesti kun mahdollista ja luonto on hyvin tärkeä, mutta nyt kaikki raha mitä löytyy pitää laittaa taiteilijoille ei muuhun. Maailman ympäristötuhoajat eivät löydy Suomen kulttuurialalla vaan globaalit mahtiyhtiöt pitää saada vastuuseen!”

Media saa edelleen heikon arvosanan musiikkialalta

Suomalainen musiikkiala ei ole aiempienkaan barometrien perusteella paljon arvostanut musiikkimediaa, ja sama linja näkyy myös tämänkertaisen musiikkialabarometrin tuloksissa. Barometrissa pyydettiin arvioimaan mediaan liittyviä väitteitä asteikolla yhdestä viiteen, ja positiivisen puolelle meni nyt vain kaksi väitettä: ”Sosiaalinen media on hyvä kanava nostaa uutta musiikkia esille mediassa” (keskiarvo 3,67) sekä ”Kotimainen musiikki saa riittävästi huomiota Yleisradiossa” (keskiarvo 3,05).

Alan arviot mediasta olivat yleisesti laskeneet kolmessa vuodessa, ainoana poikkeuksena musiikkijournalismin taso (keskiarvo 2,81) jota nyt pidettiin hiukan korkeampana kuin aiemmin. Kaikkein kriittisimmät arviot annettiin mediahuomion jakautumisesta eri genreille – tästä ovat kaikkien genrejen edustajat samaa mieltä.

Eri medioista vastaajat pitivät tärkeimpänä YouTubea (4,41), radiota (4,23), streaming-palveluita (4,13) ja televisiota (4,12). Nämä neljä ovat muodostaneet kärjen myös aiemmissa barometreissa, vaikkakin järjestys on vaihdellut. Suhteessa kolmen vuoden takaiseen streaming-palveluiden merkitys nähtiin nyt hiukan pienempänä suhteessa radioon ja kuuden vuoden aikana erityisesti television merkitys on hiukan laskenut.

Toimijaryhmien välillä ei ole suuria mielipide-eroja median suhteen, mutta muutamia poimintoja aineistosta on mahdollista tehdä. Pop- ja rock-genrejen ammattilaiset pitivät kotimaisen musiikin saamaa huomiota mediassa, erityisesti kaupallisissa radioissa ja toimitetuissa ohjelmissa keskimääräistä heikompana, kun taas klassisen musiikin ammattilaiset näkivät sen keskimääräistä parempana. Klassisen musiikin ammattilaiset puolestaan pitävät musiikkijournalismin tasoa keskimääräistä heikompana ja klassisen musiikin yhteisöt ovat kriittisempiä kotimaisen musiikin saamasta huomiosta Yleisradiossa. Musiikkiin erikoistunutta journalismia toivovat erityisesti yhteisöjen puolesta barometriin vastanneet.

Myös eri medioiden merkityksessä erot toimijaryhmien välillä ovat pieniä. Klassisen musiikin ammattilaisille radion ja television merkitys on hiukan pienempi kuin muilla. Enemmän eroja näkyi ammattilaisten ja yhteisöjen arvottamien medioiden välillä: ammattilaiset pitivät blogeja, sanomalehtiä ja erikoislehtiä hiukan merkityksellisimpinä kuin yhteisöt, kun taas yhteisöjen vastauksissa merkittävämmiksi nousivat TikTok, Facebook ja streaming-palvelut. Listan ulkopuolisista medioista useampia mainintoja sai vain ”puskaradio” tai ”viidakkorumpu” – eli ystävien suositukset, joita muutamat pitivät kaikkein tärkeimpänä.

Mediaympäristöön liittyvissä avoimissa kommenteissa mainittiin toistuvasti median musiikkitarjonnan kapeus.

Mediaympäristöön liittyvissä avoimissa kommenteissa mainittiin toistuvasti median musiikkitarjonnan kapeus. Se tuotti kommentoijien mielessä paitsi yksitoikkoistumista myös huolta uusien artistien näkyvyydestä ja musiikin monimuotoisuudesta ja marginaalien – myös pop- ja rock-genren sisällä toimivien marginaalien – esille pääsystä. Tarjonnan kapeuden syynä nähtiin mediavaikuttajien vallan keskittyminen muutamille tahoille, ja diversiteettiä kaivattiin myös toimittajakentälle. Median valta koetaan edelleen suurena ja monissa musiikinlajeissa medianäkyvyys on edellytys yleisön saamiselle.

”Keskittyminen media-alalla on johtanut epätoivottavaan esillä olevien artistien määrän kaventumiseen. Kaikenlaisen uuden musiikin esille pääseminen on hankalaa.”

”Mediassa pitäisi olla selvästi enemmän yritystä nostaa esiin vähemmän tunnettuja tekijöitä, tasapuolisesti eri genreistä.”

”On huolestuttavaa, kuinka vähän kansainvälisen tason suomalaista musiikkia soitetaan isoilla radiokanavilla. Tähän olisi tultava muutos portinvartijapäädyssä pikaisesti.”

”Kriitikon saaminen vapaalla kentällä tuotettuun esitykseen ei ole itsestään selvää. Jos ei kritiikkiä tule, esitystä ei oikeastaan ole olemassakaan. Sen eloonjääminen on erittäin vaikeaa aina silloin, kun näin käy. Tämä on raskas asia alalla, enkä tiedä, miten sen voisi muuttaa.”

”Podcasteissa on Suomessa ongelma. Ilmeisesti ohjelmia, joissa vaikkapa arvioitaisiin ja soitettaisiin uutta musaa ei kenenkään kannata tehdä, koska luvat musan käyttöön tällaisessa tarkoituksessa koetaan kalliiksi.”

Lopuksi: alalla nähdään ongelmia mutta myös mahdollisuuksia

Barometrikyselyn lopuksi vastaajilla oli mahdollisuus kertoa vielä omin sanoin näkemyksiään tulevaisuudestaan musiikkialalla. Avoimissa vastauksissa toistuivat pitkälti samat asiat kuin barometrin aiemmissakin kohdissa: koronatilanteen vaikutukset ja niistä toipuminen, tulevaisuuden näkökulmat ja niihin vaikuttaminen, tulonmuodostus digitalisaation ja elävän musiikin kentillä sekä polarisaatio alan rakenteissa ja mediaympäristössä. Teemat ovat pitkälti samoja kuin kolmen vuoden takaisessa kyselyssä.

Monet vastaajista kertaavat lopussa vielä koronakriisin aikana esiin tulleita ongelmia, kuten työn, tulojen ja arvostuksen puutetta, mutta suhtautuminen tulevaisuuteen vaihtelee potentiaalisesta alan vaihtamisesta vahvaan optimismiin.

”Taide elpyy aina ja toivon, että tekijät toipuvat siitä julmasta kohtelusta, jota nyt koemme. Toivon, että saan tehdä rakastamaani työtä, tulla sillä riittävästi toimeen ja että pystyn työllistämään myös muita.”

”Odotan että kohtaaminen ja vuorovaikutus palaavat osaksi musiikinkuluttamista. Kaipaan sitä esiintyjänä ja uskon ihmisten kaipaavan ainutlaatuisia elämyksiä, joita elävän musiikin tapahtumat tarjoavat.”

“I think the music industry will continue to grow if sufficient funding is given to the artists and the venues and promoters to pick themselves back up after Covid. Also if development and awareness of new trends in technology are followed and invested in.”

Muut alan murrokset, kuten digitalisoituminen ja teknologia näyttäytyvät ongelmina, mutta myös mahdollisuuksina. Monet tunnistavat toimintaympäristön muuttuvan ja pitävät tärkeänä signaalien seuraamista ja niihin reagoimista.

”Olemme ison muutoksen kynnyksellä, uudet teknologiset ratkaisut tulevat sekoittamaan perinteisiä malleja ja nähtäväksi jää, miten ala ja käyttäjät reagoivat. Vaaditaan varmasti tarkalla korvalla kuuntelemista mihin ala on yleisesti menossa ja niiden asioiden tunnistamista, mihin pitää reagoida nopeasti.”

”It is very important to see what happens with the royalties distribution of big streaming platforms. There is a lot of space to improvement, and a change there might mean a big shift in the industry.”

Erittäin monet vastaajat nostavat kyselyn lopussa esiin huolensa alan monimuotoisuuden säilyttämisestä. Se koetaan tärkeänä oman työn, taiteellisen ilmaisun ja uran kannalta, mutta myös esimerkiksi uusien artistien ja tyylien kehittymisen vuoksi. Uhkana tälle nähdään kaupallisen musiikin yksipuolistuminen ja vallan keskittyminen.

Monet vastaajat nostavat esiin huolensa alan monimuotoisuuden säilyttämisestä. Se koetaan tärkeänä oman työn, taiteellisen ilmaisun ja uran sekä uusien artistien ja tyylien kehittymisen vuoksi.

”Tarvitaan keinoja marginaalisemman musiikin ja taiteen nostamiseksi näkyviin, niin että sen ja tekijöiden olemassaolo edes tiedostetaan.”

”Suomesta löytyy lukuisia tasokkaita demobändejä, jotka ansaitsisivat mahdollisuuden musiikkimarkkinoilla.”

”Toivon että pienet musiikkitapahtumien järjestäjät ja pienet tekijät saavat myös tarvitsemaansa tukea, jotta Suomen musiikin monimuotoisuus ja rikkaus pääsisi enemmän framille.”

Vastauksissa kuuluu myös vahvaa optimisia ja uskoa oman työn ja alan jatkuvuuteen. Keskeisenä koetaan oma toiminta ja aktiivisuus, ja tähän kaivataan myös yhteisiä kanavia – yhteistyötä, kollektiiveja ja foorumeita, joilla uusia mahdollisuuksia ja monimuotoisuutta voisi syntyä. Jotkut ajattelevat siirtyvänsä julkaisemaan musiikkiaan itse tai vähintäänkin löytävänsä uutta rahoitusta kutsumustyönsä ja taiteensa jatkamiseksi.

”Pyrin olemaan entistä aktiivisempi ja verkostoitumaan tehokkaammin - ja taistelemaan alan puolesta.”

”Hope the income sustainability for freelance musicians can be improved by carrying out long-term collaborative projects between freelancers and public sectors, and continuing building the artist-wage system.”

“Haluan edelleen tehdä ja julkaista uutta musiikkia, vaikkei siitä mitään taloudellista hyötyä olisikaan.”

Mahdollisuuksia nähdään myös kansainvälistymisessä ja kansainvälisissä verkostoissa, mutta sen mainitaan tarvitsevan myös riskinottoa ja tukemista.

”Nuoret kaipaavat alalta lisää panosta kansainvälistymiseen. Suomi ei ole riittävä asukasluvultaan jokaiselle kotimaiselle artistille.”

”Musiikkiala tarvitsee raikkaita uudistuksia ja kansainvälistä tukiverkostoa, jotta musiikin tekeminen ja julkaiseminen kannattaa jatkossakin ja tuo tekijöilleen toimeentuloa. Yksin alalla toimivia tulisi tukea enemmän, sillä he ovat heikoimmassa asemassa esimerkiksi koronakriisissä. Uskon, että suomalainen musiikki menestyy maailmalla, kunhan musiikintekijöitä tuetaan tarpeeksi ja tekijänoikeuskorvaukset kohdistuvat oikein tekijöille. Ala tarvitsee avoimuutta ja yhteistyötä muiden alojen kanssa ja selkeitä ohjeita esim. musiikkialan verotukseen.”

”Uskon, että Suomesta nousee uusia kansainvälisesti menestyviä artisteja ja biisintekijöitä. Meidän tulisi myös panostaa Suomessa uusien biisinkirjoittajien kasvuun ja valmennukseen.”

”Suomalainen markkina-alue on hyvin pieni, kuluttajia on vähän ja samalle paikkakunnalle ei voi mennä jatkuvasti. Mm. jazzin ja kansanmusiikin ammattilaiset tarvitsevat keikkoja Suomen ulkopuolelta. Manageriportaan toimijoita tulee enemmän. Kotimaisia yhtyeitä pääsee enemmän myös ulkomaisten keikkamyyjien artistivalikoimaan. Genrerajat hämärtyvät ja eri musiikkityylien tekijät työskentelevät enemmän yhdessä. Musiikkialan ammattilaiset toimivat yhä laaja-alaisemmin eri taiteen aloilla.”

Yhteenvetona voidaan todeta, että tämänkertaisen musiikkialabarometrin vastaukset jatkavat monia samoja teemoja, joita on tuotu esiin jo aiemmissa kyselyissä – alan poikkeuksellisesta tilanteesta huolimatta ja sen vain jonkin verran värittäminä. Alalla on monia kysymyksiä, jotka yhdistävät erilaisia toimijoita läpi sektorien ja genrerajojen, mutta toisaalta toimijaryhmillä on myös varsin erilaisia tilanteita ja tarpeita. Koronapandemian jälkimainingeissa alan huoli toimeentulostaan ja asemastaan on suuri, mutta tulevaisuudessa nähdään silti monenlaisia mahdollisuuksia. Ennen kaikkea barometrin vastaajat tuntuvat uskovan vahvasti siihen, että tulevaisuuteen voidaan edelleen vaikuttaa omalla toiminnalla – keskeisenä tekijänä omalle menestymiselle on tämänkin barometrin mukaan edelleen oma asenne.