Musiikkiteollisuudessa synkronoinnilla (sync, synchronization) tarkoitetaan äänen liittämistä liikkuvaan kuvaan, joko mainokseen, TV-ohjelmaan, elokuviin, peleihin tai muihin multimediatuotoksiin.

Teksti: Konsta Klemetti

Synkronoinnin etuna on artistille syntyvä passiivinen tulovirta: jo olemassa olevasta teoksesta alkaa syntyä uutta tuloa ja se voi myös johtaa parhaimmassa tapauksessa vanhojen äänitteiden uusiin kuunteluihin ja myynnin kasvuun. Moni artisti on löydetty laajemmin, kun hänen kappaleensa on soinut vaikkapa isossa automainoksessa tai suositun sarjan tunnuksena. TV-sarjat ovat erityisesti kunnostautuneet indie-artistien läpilyömisessä, kun ohjaajien aisaparina on ollut näkemyksellisiä music supervisoreita. Esimerkiksi OC, True Blood ja How to Make Money in America muistetaan erinomaisista soundtrackeistään.

Musiikin saaminen ympäri maailmaa näytettävään TV-sarjaan tai mainokseen voi olla hyvinkin tuottoisaa artistille. Kannattaa muistaa myös, että internetin kautta jaeltavissa ohjelmissa ja mainosvideoissa käytetään kaiken aikaa enemmän musiikkia. Youtube -videoissa kuultavista musiikeista kertyy korvauksia samalla tavalla kuin vaikkapa radiossa soivista. 

Miten synkronointi toimii?

Musiikin liittäminen audiovisuaaliseen teokseen vaatii yleensä kaksi lupaa: teosluvan (sync license) ja ääniteluvan (master license). Teoslupaa kontrolloi sävellyksen säveltäjä tai usein hänen nimeämänsä kustantaja. Samasta sävellyksestä voi olla olemassa useampiakin äänitteitä eri artistien tekemänä ja niihin lupa pitää saada äänitteen julkaisseelta levy-yhtiöltä.

Joskus musiikin käyttäjä esim. TV-mainosyhtiö haluaa tehdä kappaleesta oman version jolloin tarvitaan vain lupa sävellykseen ja äänitteen eli masterin käyttäjä tuottaa itse omalla kustannuksellaan. Tällainen cover-versio saatetaan tehdä taiteellisista syistä mutta usein siksi, että halutaan säästää kustannuksissa jos molempien lupien hankkiminen olisi liian kallista. 

On myös hyvä huomata erilaisten medioiden eroavaisuudet. Jos olet Teoston jäsen (tai jonkin muun pohjoismaisen järjestön jäsen), myöntää NCB (Nordisk Copyright Bureau) lisenssin TV-ohjelman sisällä käytettävään musiikkiin listahintojensa mukaan. Tästä poikkeuksia ovat sarjan tunnusmusiikki ja TV-trailerit, jotka sovitaan suoraan kustantajan/säveltäjän kanssa. NCB:n lisenssi koskee vain Pohjoismaita ja Baltiaa, joten jos ohjelmaa levitetään näiden maiden ulkopuolelle myös, sovitaan korvauksesta itse.

Tekijä ja kustantaja hallinnoivat musiikin käyttöä itse myös pitkien elokuvien, mainosten ja muiden markkinointivideoiden sekä pelien kohdalla. Tällöin valmista hinnastoa ei ole ja tekijä ja käyttäjä voivat sopia korvaukset keskenään. Myös laskutus pitää hoitaa itse – yleensä tämä on kustantajan tehtävä.

Mitä music supervisor tekee ja miksi hän saattaa olla paras kaverisi?

Music supervisoreita on suurilla brändeillä kuten Nike tai Red Bull, sekä TV-kanavilla ja isoilla mainostoimistoilla erityisesti Lontoossa, New Yorkissa ja Los Angelesissa. TV-sarjoihin ja elokuvatuotantoihin palkataan usein projektikohtainen ja tuotannon luonteeseen sopiva music supervisor – joka on usein tekijöiden vanha tuttu. Esimerkiksi Dave Jordan on vastannut kaikista Marvelin supersankarielokuvien musiikeista jo vuosien ajan. 

Etenkin mainos- ja TV-tuotannoissa music supervisorit saattavat lähettää verkostolleen etukäteen briefejä, millaisia biisejä ovat etsimässä. Näissä kuvaillaan kappaleiden tempoa, tyyliä, joskus jopa yksittäisiä sanoituksia, joita ollaan hakemassa. Music supervisorit arvostavat työnsä kiireellisyyden vuoksi nopeutta ja hyvää palvelua. Joskus mainosspotin ohjaaja saattaa valita siihen tulevan musiikin, mutta useimmiten asiakas tekee lopullisen päätöksen toimiston luovien suunnittelijoiden tai erillisen music supervisorin suosituksista. 

Supervisorin ehdotuslistalle pääseminen on jo meriitti – vaikka heti ei tärppäisikään niin hän voi muistaa sinut ja pyytää tarjoamaan kappaleita johonkin toiseen projektiin. Näitä kyselyitä kannattaa kunnioittaa. Lisäksi kannattaa olla ripeä – monesti kyse on rahan lisäksi ajasta. Jos jokin biisi voidaan synkata heti, yhden lupakyselyn kautta, on se helpompaa asiakkaalle kuin ruveta selvittämään eri territorioiden oikeuksia useita tahoilta. Tällainen ”one-stop-shop -clearaus" auttaa vähentämään lukuisten biisien ja laajalle levinneiden oikeuksien metsästämistä työkseen tekevän supervisorin stressiä. On hämmästyttävää miten usein päätökseen kappaleen valinnassa vaikuttaa varsinaisen musiikkisisällön sijaan se, miten nopeasti lupa ja muut käytännön asiat saadaan hoitumaan.

Missä ja miten kappalettasi käytetään?

Mainos- ja trailerituotannoissa voi tulla usein eteen tämä kysymys: saako kappaleesta pelkän instrumentaaliversion tai jopa biisin osat erillisinä audioraitoina. Jos artisti on tähän myöntyväinen niin asiasta kannattaa mainita jo etukäteen, sillä se voi nopeuttaa jälleen prosessia. 

Kun synkkatiedustelu kappaleesta tulee, kannattaa music supervisorilta tai muulta asiaa hoitavalta henkilöltä tiedustella heti lisätietoja. Millaisessa elokuvan tai sarjan kohtauksessa kappale tulisi soimaan, onko kohtaus mahdollisesti väkivaltainen tai sisältääkö se jotain muuta sellaista, joka voi olla artistin kannalta epäedullista? Lisäksi kannattaa selvittää maantieteellisen alueen rajaaminen, käytön pituus sekä se, rajataanko käyttö pelkästään kohtaukseen vai onko toiveena käyttää kappaletta myös esimerkiksi trailerissa, julkaisutilaisuuksissa ja soundtrack-julkaisussa. Supervisoreilta kannattaa myös kysyä suoraan mikä on kyseisen tuotannon budjetti ja suunniteltu levitys, jotta osaat arvioida kappaleesi hinnoittelun ja merkityksen koko tuotannolle.  

Metadatan merkitys

Satoja tai tuhansia kappaleita kahlaava music supervisor ei halua vastaanottaa sinulta epämääräisesti nimettyä musiikkitiedostoa, vaikka musiikki itsessään olisi kuinka hyvää ja sopivaa. Merkitse siis jo lähetysvaiheessa tiedostot niin, että tiedoston nimi on selkeä ja metadatasta löytyvät seuraavat asiat:

• Kappaletieto
• Kustantaja
• Säveltäjät
• Masterin omistaja tai julkaisija
• Ennen kaikkea yhteystiedot.

Näin korvaukset löytävät parhaiten perille ja vältytään harmailta hiuksilta – tai pahimmillaan jopa hyvän synkkalisenssin menetykseltä. Monet supervisorit ovat siirtyneet käyttämään iTunesin ja muiden musiikkipalveluiden ohella Disco.ac -sovellusta, jossa biisit ja erilaiset soittolistat voi kätevästi jakaa.

Missä ostajia voi kohdata?

Kuten kaikessa muussakin bisneksessä, kotiläksyt kannattaa tehdä huolella. Tutki synkronointitapahtumien ja muiden musiikkialan ammattilaistapahtumien osallistujalistoja: keitä on mukana TV-kanavilta, elokuvastudioilta, bränditoimistoilta ja onko mukana synkka-agentteja, jotka toimivat saamiensa toimeksiantojen mukaan? 

Katsele suosikkisarjojesi ja -elokuviesi tekijätietoja IMDB:stä sekä hakukoneista ja selvitä kuka on hoitanut niiden musiikkioikeudet. Tehokkaiksi tiedettyjä tapahtumia ovat Tampereen Musiikki & Media, Hampurin Reeperbahn Festival, Oslon By:larm ja Austinin South by Southwest. Lisäksi on puhtaasti synkronointiin keskittyneitä tapahtumia kuten Sync Summit. Synchtankin blogista löytyy myös varsin kattava lista tapahtumista.

Sopimuksista

Sopimukset pitää luonnollisesti tehdä aina kirjallisesti ja jos et ole erityisen perehtynyt tekijänoikeussopimuksiin ja musiikkialan termistöön niin kannattaa aina käyttää kokenutta lakimiestä kuin katua myöhemmin. Voit epähuomiossa tulla antaneeksi luvan kappaleesi elokuvakäytön lisäksi vaikkapa jatko-osiin ja trailereihin ilman eri korvausta.

Sopimuksessa tulisi määritellä vähimmillään nämä asiat:

• Territorio (millä alueella kyseinen AV-tuotanto saa näkyä, myös optiot lisäalueisiin voidaan sopia valmiiksi)
• Kappaleesta käytettävä kesto (yleensä sekunteina) sekä missä yhteydessä sitä käytetään (alkutekstit, kohtaus tai vaikkapa koko mainoksen pituudelta)
• Sopimuksen voimassaoloaika ja mahdollinen optio jatkokäyttöön
• Media: pelkkä nettivideo, TV-sarjan kohtaus vai esim. samaan projektiin tuotettavat trailerit, teaserit yms. Näistä kannattaa sopia erilliset korvaukset.

Tekijän on hyvä pitää sopimuksissa mukana niin kutsuttu MFN- eli most favoured nations -lauseke. Se takaa, että sävellyksen tekijä saa vähintään saman korvauksen kuin äänitteen omistajalle maksetaan – ja myös toisinpäin.

Jotkut toimijat (esim. Netflix) suosivat buyout-mallia, jossa kappaleen kaikki oikeudet ostetaan kerralla, eikä kappaletta saa sen jälkeen synkronoida muihin vastaaviin. Tässäkin voit yrittää rajata sopimusta koskemaan vain tiettyä kategoriaa. Esimerkiksi niin että olutmerkin mainoksessa soiva kappale ei saa soida enää muiden oluiden mainoksissa, mutta voi soida vaikkapa jalkine- tai automainoksessa. Tästä käytetään termiä category exclusivity.

Kun synkronointisopimus on vihdoin kunnossa, kannattaa varmistaa myös, että teos ja artisti hyötyvät mahdollisimman paljon. Vaikka olisit sopinut synkronoinnista ilman NCB:tä (Nordic Copyright Bureau), sinun kannattaa tehdä kappaleista NCB:lle teosilmoitukset. Näin esityskorvauksia voidaan maksaa vaikkapa elokuvan TV-esityksen yhteydessä. Kustantajan tehtävänä on valvoa, että korvaukset eri puolilta maailmaa valuvat lopulta kappaleen tekijän tilille. Peleistä ei kuitenkaan kerätä esityskorvauksia, joten tämä kannattaa huomioida oman työn hinnoittelussa. 

Kappale ja artisti voivat saada huomiota myös silloin, kun katsojat etsivät TV:ssä kuulemaansa musiikkia. Mahdolliseen kappaleen musiikkivideoon kannattaa siksi laittaa tieto, että missä sarjassa tai mainoksessa tämä on mukana. Myös jakelu kannattaa varmistaa: huolehdi etukäteen että synkronoitu kappaleesi on saatavilla ja kuunneltavissa ainakin niillä alueilla, joilla kyseistä AV-tuotantoa esitetään.