Millainen on tulevaisuuteen suuntautuneen ja luovan ajattelun suhde popmusiikkia tehtäessä? Ennakoivatko biisintekijät sitä, mikä on popmusiikin seuraava suuri ilmiö? Pyrkivätkö he itse luomaan musiikkitrendejä? Millaiset tekijät selittävät eroja siinä, miten musiikintekijät suhtautuvat musiikkitrendien seuraamiseen, ennakoimiseen tai luomiseen? Tuoreen väitöskirjan tekijä, musiikintutkija Riikka Hiltunen kirjoittaa aiheesta.
Olen viettänyt viimeiset vuodet ylle koottujen kysymysten parissa, ja aiheeseen liittyvä väitöskirjani Foresightfulness in the creation of pop music. Songwriters’ insights, attitudes and actions (2021) tarkastettiin kesäkuussa 2021. Haastattelin tutkimukseeni kahdeksaa Music Finlandin biisinkirjoitusleireille osallistunutta tekijää ja pääsin havainnoimaan kolmen kokonaisen kappaleen tekoprosessia Song Castle- ja A-Pop Castle -leireillä.
Asetin päätutkimustehtäväkseni tarkastella sitä, millainen rooli käynnissä olevien ja tulevien musiikillisten muutosten havainnoimisella ja ennakoimisella on kansainvälisille markkinoille tähtäävien musiikintekijöiden luovassa työssä. Tutkin myös, millaisia arvoja, käsityksiä ja uskomuksia erilaisten ennakointiin liittyvien ajattelu- ja toimintamallien taustalla vaikuttaa.
Popiin erikoistuneiden musiikintekijöiden työ avautui tutkimuksen myötä paljon mainettaan monitahoisempana toimintana. Musiikintekijät kohtaavat työssään paljon ristiriitaisia vaatimuksia: heidän tulisi luoda samaan aikaan jotain uutta mutta tuttua, ajatonta mutta aikaa kestävää. Näiden erilaisten odotusten ristiaallokossa toimiessa tulevaisuuteen suuntautunut ajattelu voi toimia työkaluna, joka auttaa erottamaan toisistaan lyhyen tähtäimen ja pitkän tähtäimen tavoitteita, ja tekemään parhaita mahdollisia valintoja.
Ennakointipotentiaalin ja riskien välttämisen välinen jännite
Popmusiikin tekemisen kontekstissa ennakointi on jossain määrin ilmeinen, mutta silti vaikeasti tavoitettavissa oleva ilmiö. Suuri osa ennakoinnista tapahtuu intuitiivisesti ja osin tiedostamattakin. Musiikintekijät kuuntelevat paljon musiikkia, havaitsevat merkkejä muutoksista, ja havaitut muutokset laajentavat heidän käsitystään siitä, millaiset valinnat luovassa työssä ovat mahdollisia. Jakamalla keskenään tietoa havainnoistaan, tekijät myös vahvistavat tiettyjä trendejä. Tulevaisuutta hapuillaan ja tehdään näkyväksi kollektiivisesti.
Ennakointiin ja uuden luomiseen liittyy aina riskejä. Entä jos ennakoitu trendi onkin nopeasti ohimenevä ilmiö, entä jos tulee luotua jotain, mikä on edellä aikaansa? Toimeentulo voi vaarantua sekä luomalla jotain liian erikoista, että luomalla jotain liian samanlaista. Toisaalta toiset kokevat, että luovan prosessin autonomisuus ja rehellisyys voi vaarantua, mikäli trendien havainnoimisella on työskentelyssä liian suuri rooli.
Riskien arviointi ja hallinta on tietenkin missä tahansa työssä keskeistä ja tärkeää. Popmusiikin toimialan kohdalla on kuitenkin syytä pohtia, tukevatko rakenteet tarpeeksi musiikillista innovatiivisuutta. Ketkä kaikki välttelevät riskinottoa? Onko mullistavia ideoita tyssännyt jo eri asteiden portinvartijoihin? Ovatko oletukset siitä, että yleisö haluaa samuutta, lopulta itseään toteuttavia ennusteita?
Kenelle tulevaisuus kuuluu?
Aineistossa keskeisiksi nousivat musiikintekijöiden omaan toimijuuteensa liittyvät käsitykset ja uskomukset. Nämä ovat kiinteässä suhteessa tulevaisuusasenteisiin. Toimija, joka uskoo kykenevänsä vaikuttamaan omaan tai toimialansa tulevaisuuteen, ottaa todennäköisemmin aktiivisen tulevaisuusasenteen ja pyrkii vaikuttamaan tuleviin muutoksiin. Toimija, joka kokee, ettei hänellä ole valtaa vaikuttaa, suhtautuu muutoksiin helposti passiivisesti tai reaktiivisesti.
Alhaisen toimijuuskäsityksen taustalla on usein ajatus siitä, että valta suurempien muutosten aikaan saamiseen on jollakulla muulla: toisilla biisintekijöillä, musiikkiteollisuudella, yleisöllä. Ajatukset musiikin muutoksista voivat olla myös deterministisiä: musiikki muuttuu kuten muuttuu, usein syklisesti, evolutionaarisesti tai lineaarisesti.
Kuvaavaa on se, että käsitykset vaikutusvallasta ovat osin keskenään ristiriitaisia. Toiset tekijöistä ajattelevat vallan olevan yhä levy-yhtiöillä, toiset toteavat vallan siirtyneen musiikkiteollisuuden toimijoilta yleisölle. Musiikkialan käynnissä olevien rakennemuutosten vuoksi jopa systeemin keskeisten toimijoiden on vaikea hahmottaa valta-asetelmia ja omaa asemaansa systeemissä.
Kehittymisen mahdollisuuksia biisivientiin ja koko musiikkialalle
Olen seurannut popmusiikin teosvientiä myös organisaation sisältä, työskennellessäni Music Finlandissa sekä FMQ-lehden toimitussihteerinä että tutkimuspäällikkönä. Vaikka tämä on todennäköisesti edesauttanut tutkimukseni toteutumista, se on asettanut erityisen haasteen tavoitteeseeni tarkastella tutkimusaineistoa neutraalisti. Aineisto on saattanut suodattua osin tiedostamattakin, koska suhteeni biisileirejä järjestävään organisaatioon on läheinen. Tutkijana tehtäväni on kuitenkin ollut tuoda esiin myös asioita, jotka eivät ole olleet osa musiikkiviennin tyypillistä sanomaa. Tällaiset tutkijan kriittiset havainnot voivat osoittaa alalle mahdollisuuksia kehittyä.
Tavoitteenani on ollut keskittyä ilmiöön, rakentaa kuvaa ennakoivuudesta ja siihen vaikuttavista tekijöistä suppean mutta syvän aineiston avulla. Pyrkimyksenä ei ole ollut tuoda valokeilaan yksilöiden ajattelua eikä yleistää henkilöiden näkemyksiä koko alaa koskeviksi. Ilmiötä tarkastelemalla ja kuvaamalla on mahdollista kuitenkin tunnistaa erilaisten asioiden ja toimijoiden keskinäisiä riippuvuussuhteita, joista monet koskettavat musiikkialaa myös laajemmin.
Tuomalla näkyväksi musiikintekijöiden ennakoivia ajatusmalleja, tutkimukseni on mahdollisesti myös poistanut mystiikkaa ja stigmaa ennakoinnin ympäriltä. Kyse on yksinkertaisuudessaan vaihtoehtoisten tulevaisuuksien tunnistamisesta, niihin varautumisesta tai tulevaisuuteen vaikuttamisesta. Ennakoiva asenne voi lisätä luovien valintojen kirjoa ja kilpailukykyä sekä auttaa rakentamaan toivottavaa tulevaisuutta koko alalle.
Osa haastatteluista on tehty tutkimuksen alkuvaiheessa, ja havaittavissa on kenties asenneilmapiirin muutosta alalle sittemmin nousseiden tekijöiden joukossa. Yhä useampi saapuu alalle aikana, jona biisivienti on merkittävä ja runsaasti näkyvyyttä saanut osa suomalaisen musiikin vientiä. Monet menestyneet tekijät ovat avanneet ovia muillekin tekijöille, ja luoneet uskoa onnistumisen mahdollisuuksiin. Toimijuuden kokemusta edelleen vahvistamalla, mieluiten jo ruohonjuuritasolta alkaen, biisiviennin potentiaalia on mahdollista kasvattaa entisestään.
Riikka Hiltunen 2021. Foresightfulness in the creation of pop music. Songwriters’ insights, attitudes and actions. Väitöskirja. Helsinki: Helsingin yliopisto.
Lue tai lataa väitöskirja Helsingin yliopiston digitaalisesta arkistosta.