Avauksena 5.10. Musiikki & Median yhteydessä järjestettävälle Musiikkialan naistenklinikalle laulaja, muusikko ja näyttelijä Ona Kamu kirjoittaa tasa-arvosta musiikkialalla.

Music Finland pyysi minulta mielipidetekstiä keskustelun avaukseksi Musiikki & Media –tapahtuman yhteydessä pidettävään Musiikkialan naistenklinikkaan. Musiikki & Median tämän vuoden teemoihin kuuluu esimerkiksi tasa-arvo- ja diversiteetti.

Olin aluksi innoissani. Olen kokenut ennakkoasenteita, vähättelyä ja ohittamista, sekä paasannut jo useammassakin haastattelussa melkoisen kärkkäästi tasa-arvon puuttumisesta musiikkialalla. Aiheen edestakaisin pyörittäminen ja vatvominen sekä se, mikä mistäkin johtuu, on kuitenkin alkanut todella tympiä.

Tasa-arvossa on kyse ihmisyydestä. Siinä ei ole kyse pelkästään miesten ja naisten välisestä tasa-arvosta, vaan ihmisten. Kyse ei myöskään ole minun henkilökohtaisesta kokemuksestani – kokemukseni olisi luultavasti hyvin erilainen, jos olisin muunsukupuolinen, tummaihoinen tai nuori. Tasa-arvossa kysymys on laajemmasta epäkohdasta, jokaisen oikeudesta elää samanarvoisesti ja olla olemassa ilman syrjintää tai vähättelyä. 

Mikä tässä on niin vaikeata?

Tasa-arvon puuttuminen on edelleen maailmanlaajuinen epäkohta, jonka alkusyyt ovat syvällä rakenteissa. Tämä nyt ei liene enää kenellekkään epäselvää. Olisi varsinainen ihme, jos tasa-arvotilanne musiikkialalla olisi jotenkin parempi tai toisenlainen kuin muualla. Arvostan, että Musiikki & Media on valinnut teeman aiheekseen. Uskon, että vuonna 2017 ongelmien pyörittämisen ja kysymysten sijaan keskitytään ratkaisuihin. Tasa-arvon puuttuminen musiikkialallakaan ei kuitenkaan korjaudu puhumalla. Se korjautuu teoilla.

Se muuttuu niin, että meistä jokainen kantaa vastuun siitä, ettei ylläpidä valtarakenteita vaan edistää toimillaan tasa-arvoa. Se muuttuu niin, että puutumme konkreettisesti epäkohtiin – suuriin tai mitättömän pieniltä tuntuviin – ja muutamme niitä toimintamalleja jotka ylläpitävät epätasa-arvoa. Se muuttuu niin, että kunnioitamme omia ja toisten rajoja.

Nykytilanne muuttuu vain niin, että muutamme sen.

Musiikkialalla se muuttuu esimerkiksi niin, että media keskittyy ensisijaisesti artistien taiteellisiin ansioihin, eikä ulkomusiikillisten tekijöiden arvosteluun ja analyysiin tai uteluihin ja paljastuksiin. Niin, että levy-yhtiön A&R-työntekijä ei syyllistä nuorta artistia kunnianhimon puutteesta ja pura levytyssopimusta, jos artisti viihtyy omassa kehossaan eikä näe syytä laihduttamiselle. Epätasa-arvo muuttuu niin, että nuorempien ja kokemattomien kollegoiden vähättely ja ohittelu lopetetaan. Se muuttuu niin, että epäkohtaan puuttunutta henkilöä ei leimata katkeraksi valittajaksi. Ja tätä kaikkea muuttumista odotellessa, se muuttuu niin, että aloittaa muutoksen itse.

Jos haluat kaataa puun, kaada se.

Miten puu kaadetaan? Valitsenko sahan vai kirveen? Pitäisikö se kaataa kokonaisena vai katkaista ensin latvasta. Analyysiä, pohdintaa ja suunnittelua voi jatkaa loputtomiin, mutta puu ei kaadu miettimisellä. Puu kaatuu vain kaatamalla. 

Ona Kamu on laulaja, muusikko, näyttelijä,  Ona Kamu Kollektiivin ohjaaja ja taiteellinen johtaja sekä Pakara Recordsin toimitusjohtaja. 

**

Puheenvuorossa-palstalla musiikkialan ammattilaiset kertovat näkemyksiään alaa koskettavista ilmiöistä ja puheenaiheista. Aiheita ja kirjoittajia voi ehdottaa viestintäpäällikkö Teemu Fiilinille.