Huhtikuun 21. päivänä musiikkiala saattoi kääntää katseen tulevaan. Suomen hallitus kertoi tukevansa kulttuurin, taiteen ja tapahtuma-alan elpymistä runsaan 212 miljoonan euron tukipaketilla. Samana päivänä luvattiin jo varovainen näkymä myös tapahtumien avaamiselle. Toiminnanjohtaja Kaisa Rönkkö kommentoi puheenvuorossaan, mikä on tukipaketin merkitys alalle – sekä myös millaisia ajatuksia sen pitkään kestänyt valmistuminen herätti.

Tukipaketissa on otettu huomioon musiikkialan ekosysteemi, ja yhdessä tapahtumien avaamisen exit planin kanssa ne luovat näkymää tulevaisuuteen. Musiikkialan ahdinko on osunut toimijoihin epätasaisesti. Heille, jotka taistelevat selviytymisestään ja suunnittelevat alanvaihtoa mahdollinen tuki voi tulla liian myöhään, mutta osalle se tarjoaa mahdollisuuksia elpymiseen ja jälleenrakennukseen. Tapahtumatakuu voi rohkaista osaa live-alan toimijoista riskinottoon. Osa on ehkä pystynyt muutenkin pandemia-aikana kehittämään liiketoimintaansa, tekemään uusia avauksia tai keskittymään taiteelliseen työhön. On myös heitä, joihin pandemian vaikutukset iskevät vasta myöhemmin. Musiikkialan sektoreiden keskinäisriippuvuudet ovat niin vahvoja, että pandemiarajoituksista kertynyttä laskua tullaan maksamaan vielä vuosia.

Yli 200 miljoonan tukipaketti on merkittävä satsaus kulttuuriin tilanteessa, jossa julkisen talouden sopeuttamispaineet ovat valtavat. Samalla on selvää, että sekä exit-suunnitelma että tapahtumien takuutuki tulevat liian myöhään. On myös pettymys, ettei valtionhallinnolta löytynyt resursseja tai rohkeutta taiteellista apurahajärjestelmää tarkoituksenmukaisempiin kompensaatiomalleihin musiikkikentällä toimivien itsensä työllistäjien tukemiseksi.

Pandemia pakotti kulttuurialan pukemaan koko yhteiskunnan ja ihmiselämän läpäisevän toimialansa numeroiksi, euroiksi, työllisyysluvuiksi ja menetyksiksi.

Läpi pandemiakriisin Suomessa on käyty keskustelua siitä, kertovatko riittämättömät tukitoimet ja elinkeinoelämää eriarvoistava kohtelu kansakunnan henkisestä lamaantumisesta – siitä, ettei kulttuuria ja taidetta arvosteta suomalaisessa yhteiskunnassa tai ettei sen painoarvo ole riittävä yhdenkään puolueen ideologiassa. Kulttuurin asemaa vaikeutti myös julkisen keskustelun ja edunvalvonnan kärjen pakottaminen elinkeinopoliittiseen näkökulmaan – tilanteessa, jossa monet kärsivät, ei voi välttyä eri toimialojen vastakkainasettelulta. Pandemia pakotti kulttuurialan pukemaan koko yhteiskunnan ja ihmiselämän läpäisevän toimialansa numeroiksi, euroiksi, työllisyysluvuiksi ja menetyksiksi. Vaikka luvut ovat vaikuttavia, on kulttuuri niin paljon enemmän.

Musiikkivienti ei pysähtynyt pandemia-aikanakaan. Yöunet sen sijaan menivät sen tulevaisuudesta huolehtiessa: musiikkiviennin mahdollistaa yhteiskunta, joka tukee monimuotoista ja elinvoimaista musiikkikenttää ja ennen kaikkea osoittaa arvostusta musiikille ja sen tekijöille, uskoo sen kasvupotentiaaliin ja kannustaa musiikkialan tekijöitä rohkeuteen, omaleimaisuuteen, riskinottoon, ja yrittäjyyteen. Tämä rakentaa asenneilmapiiriä, jossa maailmanvalloitus on mahdollista ja siitä hyötyy koko suomalainen yhteiskunta.

Musiikkialan edunvalvojien ja kulttuurialan pelastamiseen vihkiytyneiden poliitikkojen dialogi kohti lisätalousarvion kulttuuripakettia oli sinnikästä, rakentavaa ja omistautunutta yhteistyötä yli puoluerajojen ja hallinnonalojen. Sitä leimasi molemminpuolinen kunnioitus ja ymmärrys. Yhteisenä arvopohjana oli valtava arvostus kulttuuria, jokaista kulttuurin tekijää ja mahdollistajaa kohtaan. Haluan uskoa, että se on hedelmällinen lähtökohta myös musiikkiviennin tulevaisuuden rakentamiselle.