Millaisia mullistuksia digitaalisuus on tuonut nuottikustantamiseen? Miten alalla hyödynnetään uutta teknologiaa ja millaisia helpotuksia se on tuonut kustantajalle, säveltäjälle ja musiikin käyttäjälle? Fennica Gehrman -musiikkikustantamon kustannuspäällikkö Jari Eskola kertoo aiheesta Puheenvuorossa-tekstissään.

Nuottien teollinen tuotanto alkoi 1500-luvulla venetsialaisen Ottaviano Petruccin sovellettua Gutenbergin irtokirjasimia nuottien painamiseen. Ensiaskeleet nuottien digitalisaatiossa otettiin 1970-luvulla, ja jokamiesluokan notaatio-ohjelmat tulivat markkinoille 1980-luvun lopussa. Nuottikustantamiseen digitaalisuus yhdistyi, kun ohjelmistojätti Adobe julkaisi sivunkuvauskieli PDF:n vuonna 1993.

Digitointi–digitalisointi–digitalisaatio

Säveltäjän skissit ovat edelleen usein analogisia kynä-paperi-viritelmiä, mutta kustantamoon jatkotyöstettäväksi päätyy yleensä säveltäjältä tullut notaatio-ohjelman tiedosto eli digitaalikäsikirjoitus. Harvassa ovat ne säveltäjät, jotka yhä tekevät käsikirjoituksensa nuottipaperille kynällä. Kun julkaisuihin lisätään taitto-ohjelmilla tehdyt kannet, esipuheet ja muut, näkee nuotti päivänvalon fyysisenä esineenä vasta painokoneesta tullessaan – ellei päädy suoraan digitaaliseen kauppaan myytäväksi.

Nykyaikana kustantajien nuottikatalogi on useimmiten digitoitu. Esimerkiksi Fennica Gehrman -kustantamo aiempine yhtiömuotoineen ulottaa juurensa aina 1800-luvun jälkipuoliskolle – aikaan, jolloin Helsingin muutamat musiikkikaupat aloittelivat nuottien painatusta. Kaikkinensa Fennican kustannusluettelossa on laskutavasta riippuen hieman alle tai hieman yli 13 000 nimikettä. Käytännössä koko tuo massa on skannattu PDF-tiedostoiksi, ja niiden käsittely on nopeaa ja jouhevaa.

Tämä onkin paikallaan, sillä musiikin kustannussopimus määrittelee että kustanteen tulee olla saatavissa myös painoksen loputtua. Tässä suhteessa musiikin kustannussopimus eroaa vaikkapa kirjojen kustannussopimuksista, jotka usein koskevat vain yhtä painosta. Painoksen loputtua kirjakustantaja joutuu tarjoamaan ei-oota. Musiikkikustantaja sen sijaan tarjoaa arkistokopiota.

Print-on-demand, kohti digitalisaatiota

Tarvetulostus, eli print-on-demand (POD) on kenties huomattavin digitaalisuuden tuoma tuottavuusloikka nuottikustantajille. Tarvetulostus mahdollistaa nuottijulkaisut ilman, että fyysisiä kopioita tarvitsee painaa satoja kappaleita kerrallaan odottamaan asiakkaita (alati harvemmiksi käyvien kivijalka-) nuottikauppojen hyllyille. Digitaaliset tuotantotiedostot odottavat palvelimella tilausta. Kun sellainen tulee, tehdään täysin ammattipainon tuotokseen verrattavissa oleva nuottijulkaisu joko kustantamon omilla painokoneilla, tai ulkoistetussa painokeskuksessa. Myös nuottien korjaus (painovirheet, revisiot) on helppo tehdä vaihtamalla virheelliset sivut originaaleissa.

Haasteita tuovat jakelualustat

Digitaalisuuden myötä tulleet haasteet ovat nuottikustantajalle samat kuin muillekin kustantajille. Internetin jakelualustat, kuten Spotify ja Youtube, eivät kohtele kustantajaa sen paremmin kuin yksittäistä tekijääkään. Esimerkiksi Spotify ei huomioi teoksen kestoa tilityksessä. Kolmen minuutin poplaulu on saman arvoinen kuin kaksikymmentä minuuttia kestävä sinfonian osa – yksi kuuntelu on "yksi kuuntelu", kunhan se ylittää 30 sekunnin kuuntelukynnyksen. Kappaleen mittaa kompensoiva malli voisi olla vaikkapa kuuntelukerroin, jolloin viiden minuutin pituuden ylittävä raita saisi kertoimen 1,5, kymmenen minuutin ylittävä kaksinkertaisen kertoimen ja niin edespäin.

Youtuben osalta kustantaja on yleensä alisteinen kaupalliselle levytykselle ja levy-yhtiölle. Mikäli teoksesta ei ole toimitettu Content-ID-masteria ja rekisteröity teosta tuloja generoivaksi, siis mainoksia näyttäväksi, rallattaa teos Youtubessa korvauksetta. Nämä ovat suuria asioita, joiden muuttamiseksi tarvitaan Teoston ja Musiikkikustantajat ry:n kaltaista edunvalvontaa.

Tänä päivänä digitaalisuus läpäisee siis nuottikustantajan kaikki työvaiheet. Digitaalisuus on tuonut joustavuutta, nopeutta ja kustannustehokkuutta, jollainen ei ollut mahdollista analogisena aikana. Digitalisaation reuna-alueelle päästiin tänä vuonna, kun brittiläinen nkoda-palvelu lanseerattiin. Nkoda, jossa myös Fennica Gehrman on kustantajapartnerina, on kuukausimaksuun perustuva digitaalinen nuottikirjasto, eräänlainen "nuottien spotify". Spotifyn pro rata -mallista eroten nkoda perustuu user centric -tilitykseen (joiden eroihin voit perehtyä vaikka tässä tutkimuksessa). Onko tämä nuottikustantamisen uusi suunta – se jää nähtäväksi.

Kirjoittaja on Fennica Gehrman -musiikkikustantamon kustannuspäällikkö.