"Ilman pitkää ja kylmää talvea Suomesta ei olisi koskaan tullut pelialan huippumaata", totesi tietokirjailija Elina Lappalainen SuomiAreenan keskustelussa luovien alojen kansainvälistymisestä tiistaina. Kun pikkukaupunkien nuorilla ei ole ollut muutakaan tekemistä, ovat he voineet keskittyä pelaamiseen.

“Suomi on näivettyvä periferia, joka joutuu todennäköisesti vielä kilpailemaan omista luovista ihmisistään vanhenevassa Euroopassa”, provosoi kansanedustaja Juhana Vartiainen (kok) Jazzkadun lavalla taiteenalojen tiedotuskeskusten ja Suomen kulttuuri- ja tiedeinstituuttien järjestämässä keskustelussa tiistaina 14. heinäkuuta.

Vartiainen edusti herkullisessa keskustelussa pessimististä päätä, elokuussa ilmestyvän Pelien valtakunta -kirjan kirjoittaja Elina Lappalainen taas optimistista laitaa. Lappalaisen mielestä Suomi on näivettymisen sijaan maailman kovin pelimaa, minkä puolesta puhuvat myös talousluvut. Suomen pelialan liikevaihto oli 1,8 miljardia euroa vuonna 2014.

Siihen, miksi juuri Suomesta tuli pelimaailman menestysmaa, on Lappalaisen mukaan useita syitä. Siemen menestykseen kylvettiin Commodore 64:n rantautuessa Suomeen 80-luvulla, jolloin ensimmäinen koodarisukupolvi syntyi.

“Myös Nokian merkitys on ollut valtava. Se tilasi puhelimiinsa suomalaisilta pikkupelifirmoilta pelejä, ja kun Applen App Store tuli ja räjäytti pankin, suomalaiset olivat valmiina. Lisäksi Tekesillä on ollut tärkeä rooli peliyritysten alkuun pääsemisessä, Lappalainen kertoi.

Verokannustimia ja sosiaaliturvan parannuksia

Kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluoto (vihr) listasi asioita, joita valtiovalta voisi tehdä tukeakseen ennen kaikkea itsensä työllistäjiä, joita kulttuurialalla on eniten. Tällä joukolla on kaikkein pienimmät vuosiansiot, ja joukko myös kasvaa tällä hetkellä nopeimmin.

“Suomen sosiaaliturva ja verotus eivät tue luovia aloja ja niiden työllistymistä yhtä hyvin kuin muissa Pohjoismaissa. Suomessa voitaisiin hyvin ottaa käyttöön pohjoismaisia käytäntöjä. Lisäksi koulutuksessa pitäisi kannustaa luovuuteen ja sosiaalisuuteen, sillä ne luovat edellytyksiä itse-ehtoiselle tekemiselle”, Alanko-Kahiluoto totesi.

©SuomiAreena

Myös ohjaaja Klaus Härö toivoi elokuva-alalle Ruotsissa menestyksekkäästi käytössä olevia verokannustimia. Veroporkkanoiden tuloksena Ruotsiin jää paljon tuotantorahaa. “Elokuvilla on iso työllistävä vaikutus, ja ne työllistävät paljon muutakin väkeä kuin pelkkiä elokuvantekijöitä ompelijoista autonkuljettajiin”, Härö sanoi.

Sen sijaan että suomalainen elokuvantekijä lähtee tekemään elokuvaansa ulkomaille ulkomaisen rahoituksen turvin, hänet pitäisi Härön mielestä saada tekemään se Suomessa, jolloin työt ja tulot jäävät tänne.

Miksi suomalaisten sitten ylipäänsä pitäisi kansainvälistyä? Eikö riitä, että teemme edelleen hauskoja Spede-elokuvia, jotka kiinnostavat lähinnä itseämme, kysyi keskustelua moderoinut toimittaja Roman Schatz.

“Kansainvälistymisen pitäisi olla itsestäänselvyys. Suomi on niin pieni kielialue ja maa, ettei se yksin riitä”, vastasi Music Finlandin toiminnanjohtaja Tuomo Tähtinen ja muistutti, että kansainvälistyminen on interaktiota ja luovuuden vaihtoa eikä koskaan yksisuuntaista. “Myös se on kansainvälistymistä, että tänne tulee impulsseja muualta.”

Heljä Franssila, Frame Visual Art Finland

Taiteenalojen tiedotuskeskusten ja Suomen kulttuuri- ja tiedeinstituuttien yhteinen Kiinnostavampi Suomi – Raskasta musiikkia ja vihaisia lintuja -keskustelu käytiin SuomiAreenassa tiistaina 14.7.2015. Katso Klaus Härön ja Tuomo Tähtisen haastattelu MTV:n Katsomossa.