Saksofonisti, säveltäjä ja yhtyeenjohtaja Timo Lassy on kansainvälisen uran luonut jazz-artisti, jolla on vankkaa kokemusta työskentelystä sekä ulkomailla että Suomessa. Haastattelusarjamme kolmannessa osassa Lassy kertoo omat kansainvälistymisen askeleensa ja tarjoaa vinkkejä kansainvälistä uraa suunnitteleville.

Mistä kansainvälinen urasi on alkanut?

”Erilaiset kulttuurit ovat aina kiinnostaneet, ja arvostan sitä, että pääsen esittämään musiikkia uusille ihmisille. Urani kannalta vaihto-opiskeluvuosi Amsterdamissa vuonna -99 oli silmiä avaava kokemus. Kaupungissa opiskeli nuoria ympäri maailmaa, ja koska kilpailu oli kovaa, suomalaisesta vaatimattomuudesta oli opeteltava eroon. Itseään oli tuotava esiin uudella tavalla. 

Suomeen palattuani aloin rohkeammin toteuttaa omia projektejani. Perustin ensimmäisen ammattimaisen yhtyeeni U-Street All Starsin ystäväni Markus Holkon kanssa. Satuimme voittamaan erään nuorten jazz-yhtyeiden kilpailun Espanjan Getxossa. Sen myötä pääsimme monille ulkomaan keikoille.

Ennen omaa soolouraani kiersin ulkomailla myös Jimi Tenorin kokoonpanoissa ja Five Corners Quintetin kanssa. Ensimmäinen soololevyni julkaistiin 2007, minkä jälkeen olen enenevässä määrin edistänyt omaa projektiani. Nyt haaveissani on päästä yhä isommille areenoille.” 

Miksi kannustaisit suuntaamaan ulkomaille?

”On ymmärrettävää, että monet suomalaiset keskittyvät kotimaahan. Haluan itsekin kehittää uraani myös Suomessa, jossa kulttuurielämää tuetaan näin valtavasti: Helsingissä on miljoonakaupungin kulttuuripalvelut, on konsertteja, taidenäyttelyitä ja teatteria. Yleisöä on kuitenkin rajallisesti.

Instrumentaalisen jazzin kanssa on toki helpompi lähteä kuin vaikkapa suomenkielisen popmusiikin. Vaikkei ulkomailtakaan välttämättä löydy kultakaivosta, oma elämänkatsomus avartuu ja siten matkustelu rikastuttaa. Olen nauttinut matkustamisesta soolourani myötä yhä enemmän, kun projektia on saanut johtaa itse. Samalla on myös kasvanut ihmisenä.”

Mitä kansainvälinen työ on pitänyt sisällään?

”Lähimenneisyyden merkittäviä tapauksia ovat olleet ainakin esiintymiset saksalaisen WDR-mediakanavan livekonsertissa ja Hampurissa ison festarin päälavalla. Hienoja kokemuksia olivat aikanaan myös laulaja José Jamesin vierailu levylläni ja se kun kiersimme Japania Five Corners Quintetin kanssa.

Lisäksi tärkeitä ovat olleet levynjulkaisukiertueet. Aina kun levy julkaistaan, se pyritään saamaan mahdollisimman laajaan jakeluun ja medioihin näkyville, missä PR-puolen yhteistyökumppanit ovat ensiarvoisen tärkeitä, ja missä tietenkin riittää myös kehitettävää. Kansainväliset brändiyhteistyötkin kiinnostaisivat. Niiden toteuttamiseksi olisi löydettävä asiantunteva agentti.”

Mitä kansainvälisen uran rakentamisessa on otettava huomioon?

”Tunnettuuden luominen on pitkä kaari. Kiertueisiin on sijoitettava sekä aikaa että rahaa: kun viisi bändin jäsentä lähtee matkustamaan, joudutaan matkakulujen lisäksi kattamaan muusikoiden palkkioita. Erilaiset tuet tarjoavat kuluihin ratkaisevan avun. Isommat keikat onneksi kattavat itse itsensä, mutta yleisesti ottaen kiertueet ovat kalliita ja keikkapaikat saattavat olla pieniä. Tärkeintä on kuitenkin tehdä itsensä näkyväksi ja päästä esiintymään uusille yleisöille, kun siihen on mahdollisuus.

Mietin usein, mitä asioita voisin omassa tekemisessäni kehittää ja painottaa. Musiikkini on aina ollut sellaista, mitä yleisöt on voinut ymmärtää Suomessa ja maailmalla. Siinä on tietty kansainvälinen soundi. Varmasti on hyvä tiedostaa, minkälainen musiikki sopii millekin markkinalle, mutta laskelmoinnin sijasta intohimon ja rehellisyyden pitää säilyä musiikissa, muuten matka loppuu lyhyeen.”

Mitä muita vinkkejä antaisit ulkomaille tähtäävälle?

”Jopa jazzissa seurataan jo sitä, kuinka usein mikäkin biisi soi Spotifyssä. Tunnettuuden edistäminen on tärkeää, sekä perinteisessä mediassa että digipuolella. Se edesauttaa keikkojen saamista. Kaikkiin keikkatarjouksiin kannattaa tarttua, jotta viidakkorumpu soisi ja toisi uusia mahdollisuuksia.

Uran luomisessa maltti on tärkeää, mutta täytyy myös tunnistaa tilanteet joihin tarttua. Reissaaminen kannattaa, ja pitää rohkeasti tutustua ihmisiin, mennä vaikka katsomaan kansainvälisen yhtyeen keikkaa ja sanomaan moi.

Kannattaa myös muistaa, ettei ole mitään yhtä oikeaa tapaa tehdä. Varsinkin opiskelumaailma luo paineita siitä, kuinka hyvä pitää olla voidakseen keikkailla. Klubilla pätevät kuitenkin ihan eri säännöt kuin luokkahuoneessa. Keikkoja kannattaakin tehdä mahdollisimman paljon jo varhaisessa vaiheessa, sillä yleisön edessä taidot kehittyvät eniten. Ja yleisöllehän sitä musiikkia lopulta tehdään.”